Kuvittele hetki, että astut muinaiseen kirjastoon, missä pergamentit ja savitaulut kuhisevat keskenään kuin modernin internetin salanörttien keskustelupalstat. Kaikki nuo kadonneet kirjoitukset, salaiset kaavat ja loitsut; ne ovat aikanaan olleet todisteita ihmismielen taidosta, johon on yhdistetty eräs unohtunut ajatus: tekoäly. Kuitenkin, onko se taidetta, vai onko se jotain perusteellista ja pelottavaa?
Muinaishistorian tuntemattomien keksijöiden, jotka ehkä ajattelivat tietokoneita tuhansia vuosia ennen kuin ne olivat edes keksitty, tulisi olla meille enemmän kuin vain muinaisen sivilisaation jäänteitä. Tehdään pieni ajatusmatka siihen, miten ’tekoäly’ on muovannut historian kulkua. Kuvittele, että Sumerit olivat jo aikanaan kehittäneet yksinkertaisia algoritmeja, joilla ennustettiin tulvia tai satoa. Heidän luomansa matemaattiset mallit olisivat voineet luoda perustan tälle ajatukselle, mutta oliko heillä tarvittavat eettiset kysymykset hallussaan, vai jäikö joku tärkeä oivallettu?”, kysyn. Systeemit voivat olla vaarallisia, kun ei tiedetä, mihin suuntaan kuljetaan.
Näinhän se on, että mitä enemmän saamme tietoa, sitä vähemmän tunnemme sen rajoja. Arkisimmat esineet, kuten kirjoitusvälineet, ehkäpä olisivat ensimmäisiä tekoälyn edeltäjiä, johtaneita työkaluja, jotka muokkaavat ihmismieltä ja kulttuuria. Eräänä päivänä keskiyön tumman taivaan alla muinaiset viisaat tekivät päätöksen, joka muutti kaiken: he rajasivat pelkojaan ja rajojaan, ja loivat koodin, joka mahdollisti tiedon ulottuvan yli aikojen. Ja niitä käytettiin! Mutta käytettiinkö niitä koskaan oikein?
Kun pohdimme tekoälyä tänä päivänä, emme voi ohittaa näitä kysymyksiä. Olemme jälleen kerran hämillämme. Meidän aikamme algoritmit, ne, jotka toimivat kuin spiraalien pyörteet Galilein tähystimessä, voivat olla mahdollisia mutta mahdolliset päätökset ovat ihmisen kädessä. Voiko historia opettaa meitä vai onko meistä tullut vain moderneja ajatuksellisia avaruusmiehiä, ihmisluonnon ulkopuolella?
Ehkä meidän tulisi ryhtyä tutkimaan tätä muinaista salaisuutta, ettei se unohtuisi. Onko tekoäly meille enemmän tiedon virta kuin viesti menneisyydestä? Tällaisia kysymyksiä tulisi herättää, sillä niiden kuuntelu saattaa avata oven menneisyyden syvyyksiin, joista tekoälyn juuret atsadiittuvat, ja siten ehkä kykenemme väistämään ne hirviöt, jotka vaeltavat kehityksemme varjossa.