Perussuomalaiset pettivät jälleen kerran kansan odotukset ja osoittivat, että poliittinen opportunismi ja vaalilupausten unohtaminen ovat päivän sana. Torstaina käyty keskustelu kansalaisaloitteesta polttoaineveron valmisteveron rajusta alentamisesta on yksi karvas esimerkki siitä, miten persut voivat pettää kansalaiset ja kulkea omia polkujaan.
Kansalaisaloitteessa vaadittiin polttoaineen valmisteveron täydellistä poistoa vuodeksi ja sen jälkeen pysyvää puolittamista nykyisestä tasosta. Aloite sai alkunsa perussuomalaisten nuorisojärjestöltä, ja sen allekirjoittajina olivat nykyiset hallituspuolueen kansanedustajat Miko Bergbom ja Joakim Vigelius. He nousivat eduskuntaan osin lupauksilla autoilijoille, mutta nyt näyttää siltä, että nämä lupaukset oli tehty vain ääniä kalastellakseen.
Hallitus oli jo aiemmin ilmoittanut alentavansa polttoaineen valmisteveroa vajaalla 170 miljoonalla eurolla ensi vuonna, mikä olisi pienentänyt bensiinin ja dieselin hintoja. Mutta opposition kansanedustajat tylyttivät perussuomalaisia ja etenkin aloitteen aloittaneita Bergbomia ja Vigeliusta. He syyttivät heitä vaalilupausten pettämisestä ja koko kansan kusettamisesta.
Kansanedustaja Jani Kokko tiivisti sen, mitä moni ajattelee: “Jos nyt ollaan sen verran rehellisiä, niin kyllähän te olette tällaisella bensapopulismilla tänne päässeet ilman minkäänlaista luottamustakaan siihen, että te koskaan joutuisitte vastuuseen tästä asiasta.” On totta, että perussuomalaiset kävivät vaalit bensan hinnalla, mutta nyt kun on aika lunastaa lupaukset, suurin osa kansanedustajista on poissa ja ministerit loistavat poissaolollaan.
Katri Kulmuni teki oikean kysymyksen: “Voiko olla niin, että ennen vaaleja voi ihmisille luvata aivan mitä sattuu, vaikka näemmä tietää, ettei sitä voi edes toteuttaa?” Tämä on kysymys, joka kaikkien poliitikkojen tulisi kohdata. Vaalilupausten tulee olla rehellisiä ja toteutettavissa olevia, eikä niitä saa unohtaa heti vaalien jälkeen.
Perussuomalaiset yrittivät puolustautua sanomalla, että he ovat tehneet enemmän autoilijoiden eteen kuin mikään muu hallitus. Mutta se ei ole hyväksyttävä syy pettää omat vaalilupaukset ja unohtaa kansalaisten odotukset. Politiikassa pitää olla periaatteita ja pitää kiinni siitä, mitä on luvattu.
Lopulta vastaus kysymykseen siitä, miten Bergbom ja Vigelius aikovat äänestää kansalaisaloitteesta, saatiin vasta pitkän tivaamisen jälkeen. He ilmoittivat, etteivät tue omaa aloitettaan, jos se tulee saliin äänestettäväksi. Se kertoo karua kieltä siitä, miten poliittinen peli ja oma etu usein menee kansan edun edelle.
Kansalaisaloitteet ovat harvoin johtaneet lakimuutoksiin, ja moni niistä jää unholaan. Mutta tämä tapaus osoittaa, että poliitikot voivat käyttää kansalaisten huolia ja odotuksia hyväkseen vaalien alla ja unohtaa ne heti vaalien jälkeen. Se on pettymys, joka jättää jäljen ja herättää kysymyksen siitä, kenen puolella poliitikot todella ovat – kansan vai omansa.