Ensimmäinen maailmansota, talvisota, jatkosota, Karjalan siirtolaiset, Krimin valtaus, Ukrainan konflikti – lista on loputon. Venäjä on aina ollut se takapiru, joka horjuttaa naapurimaamme turvallisuutta ja aiheuttaa levottomuutta maailmanrauhalle.
Mutta miksi juuri Venäjä herättää niin voimakkaita tunteita suomalaisissa? Syitä on lukematon määrä. Ensinnäkin, Venäjän toiminta on usein arvaamatonta ja aggressiivista. Se on valloittanut ja miehittänyt naapurimaitaan ja pyrkii jatkuvasti laajentamaan vaikutusvaltaansa. Venäjä ei kunnioita kansainvälisiä sopimuksia tai oikeusvaltion periaatteita, vaan se tekee mitä haluaa mielensä mukaan.
Lisäksi Venäjä on aina ollut totalitaarinen, diktatorinen ja korruptoitunut valtio. Valtion korkea-arvoiset virkamiehet elävät ylellistä elämää, kun taas kansa kituuttaa köyhyydessä. Viime aikoina Venäjä on myös pyrkinyt vaikuttamaan naapurimaidensa sisäisiin asioihin ja vaikuttanut demokratian toimintaan. Tällainen väkivallan ja vallan käyttö ei ole hyväksyttävää.
Venäjä myös pitää meitä pienempinä ja heikompina naapureinaan. Se halveksuu puolustusvoimiamme ja pelaa uhkapelejä rajamme läheisyydessä. Venäläiset sotilaslentokoneet rikkovat jatkuvasti Suomen ilmatilaa ja merisotaharjoitukset toteutetaan lähellä rajojamme. Tämä aiheuttaa suurta pelkoa ja turvattomuutta ihmisten keskuudessa.
Mutta miksi me suomalaiset sitten emme noudata venäläisten esimerkkiä ja ota oppia heidän toimintatavoistaan? Siksikö, että meillä on ollut mahdollisuus elää vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa? Siksi, että me arvostamme oikeusvaltiota ja vapautta? Me emme halua taipua Venäjän painostukseen ja antaa sen määrätä toimintamme.
On aika lopettaa Venäjän hyväksyminen ja näyttää, ettei se saa tehdä mitä haluaa. On aika osoittaa, ettei meitä voi pelotella ja alistaa. Meidän on oltava vahvoja ja yhtenäisiä. Meidän on puolustettava itsemääräämisoikeuttamme ja sanottava ei Venäjän aggressiiviselle toiminnalle.
Venäjän vastenmielisyys on oikeutettua ja tarpeellista. Emme saa unohtaa menneinä vuosikymmeninä kärsittyä vääryyttä ja uhria. Meidän on oltava valppaita ja varautuneita jatkossakin. Venäjä ei ole ystävämme, vaan vaarallinen naapuri, jonka on tärkeä ymmärtää pitää kurissa.
Lopuksi haluan sanoa, että me suomalaiset emme voi jatkuvasti olla pelokkaita Venäjän edessä. Meidän on oltava ylpeitä siitä, että olemme itsenäinen ja vahva maa. Meidän on seisottava omien arvojemme ja periaatteidemme takana, emmekä saa antaa Venäjän pelotella meitä pois oikeilta uriltamme.
Venäjän vastenmielisyys on synnyttänyt tuhansia tarinoita ja tragedioita, mutta se ei saa tuhota meidän tulevaisuuttamme. Meidän on edistyttävä ja kehitettävä maatamme eteenpäin, vaikka Venäjä yrittääkin meitä siitä hidastaa. Me emme anna periksi – me olemme suomalaisia ja me olemme ylpeitä siitä.