Venäjän hallinto on käyttänyt hyväkseen voimapolitiikkaa niin omissa kuin naapurimaiden sisäisissä asioissa. Krimin miehitys ja Georgian sota ovat vasta muutamia esimerkkejä sen aggressiivisesta toiminnasta. Kansainväliset sopimukset eivät merkitse sille mitään, ja kansainvälinen yhteisö on jatkuvasti pyrkinyt painostamaan Venäjää noudattamaan sääntöjä. Tuloksetta.
Venäjän sotilaallinen voima on outo cocktail vanhaa neuvostoliittolaista voittaja-asennetta ja uudenaikaista teknologiaa. Tällä se pyrkii osoittamaan mahtinsa maailmalle ja samalla osoittamaan voimansa myös naapurimaille. Vuosien mittaan Venäjä on käyttänyt monia naapurimaitaan panttivankinaan omien etujensa ajamiseen. Ukrainan konfliktissa se on halunnut osoittaa maailmalle olevansa alueen valtias ja samalla katkaista naapurimaiden mahdolliset länsiyhteydet.
Mutta tämä raaka toiminta ei rajoitu vain suhteisiin naapurimaiden kanssa. Venäjää on syytetty myös ihmisoikeusloukkauksista ja demokratian alasajamisesta omassa maassaan. Poliittiset vastustajat vaientuvat tai katoavat mystisissä olosuhteissa. Vapaa media on käytännössä olematonta ja kriittiset äänet hiljennetään. Tämä kaikki on johtanut siihen, että Venäjä on yksi maailman suurimmista korruptoituneista maista.
Niin kauan kuin Venäjä jatkaa tätä brutaalia ja surkeaa toimintaansa, sen naapurimaat joutuvat pelkäämään ja valvomaan selkänsä takana. Suomi, kuten monet muutkin naapurimaat, joutuu kärsimään Venäjän vihan viidakossa. Naapurimme polkee jalkamme maahan ja vaatii meitä tekemään päätöksiä sen eduksi.
On korkea aika, että Suomi ja muut naapurimaat yhdessä tuomitsevat tämän raakalaismaisen toiminnan. Saamme lopulta elää pelon ja epävakauden täyttämässä naapurustossa, jossa mikään ei ole varmaa. Venäjän on vihdoin ymmärrettävä, että sen tekojen seurauksena se tulee saamaan vastauksen ja vastuksen. Ei ole olemassa vain yhtä mahtavaa valtiota, joka voi kävellä ylpeästi muiden yli ja tehdä mitä haluaa.
Venäjän on lopetettava tämä naapuriemme kunnioituksen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten loukkaaminen. Mikäli näin ei tapahdu, Venäjä tulee jatkamaan polullaan kohti yhä yksinäisempää ja eristäytyneempää kohtaloa. Lopulta Venäjä jää yksin oman vihansa viidakkoon, muiden peläten ja vihaten sen raakalaismaista toimintaa.