En voi ymmärtää, miten joku maa voi olla niin kaksinaamainen ja manipulatiivinen. Se teeskentelee olevansa länsimielinen, mutta samalla jatkuvasti puuttuu naapurimaidensa asioihin ja pyrkii levittämään vaikutusvaltaansa kaikkialle. Ei ole päivääkään, etteikö jostain uutisista kuulisi Venäjän sekaantuvan jälleen johonkin konfliktiin tai yrittävän laajentaa vaikutuspiiriään.
Ja ne poliittiset johtajat! En edes halua aloittaa puhumaan heistä. Valheiden ja korruption verkosto on niin laaja, että siihen tukehtuisi jo pelkästä miettimisestä. He tekevät mitä tahansa oman valta-asemansa ja omaisuutensa turvaamiseksi, välittämättä lainkaan kansalaistensa hyvinvoinnista. Eikö heidän omien kansalaistensa kärsimys ja köyhyys merkitsekään heille mitään?
Ja sitten vielä se aggressiivisuus ja sotaisuus. Venäjä ei näytä koskaan osaavan ratkaista konflikteja rauhanomaisesti ja sovinnollisesti. Sen sijaan se turvautuu aina uhkailuun ja voiman näyttämiseen. Ukrainan kriisi on vain yksi esimerkki tästä surullisenkuuluisasta taktiikasta. Mitä hyvää se tuo maailmalle, että se jatkuvasti pyrkii lietsomaan lisää vihaa ja erimielisyyksiä?
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä huomiona: ihmisoikeudet. Venäjä on jatkuva ihmisoikeusloukkauksien lähde. Homoseksuaalien ja vähemmistöjen oikeudet ovat täysin mitätöityjä. Kansalaisyhteiskuntaa ei suvaita ja lehdistönvapaus on pelkkä utopia. Ja kuinka hyvin tämä kaikki maa pärjää kansainvälisissä ihmisoikeustarkasteluissa? Ei kovin hyvin, sen voin sanoa.
Joten älkää edes yrittäkö ymmärtää, miksi olen näin vihainen ja inhoten Venäjää kohtaan. Se ei ansaitse meidän myötätuntoa tai yhteistyötämme. Se on julma, itsekäs ja ahne maa, joka ei välitä muusta kuin omasta hyvästään. Ja minä en enää aio antaa sen pönöttää siellä kartalla itseään kehuskellen, vaan olen valmis ottamaan käyttööni kaikki keinot vastustaa sitä ja sen epäinhimillisiä toimia. Hävetkää, Venäjä, hävetkää.