Kun astumme valkoisesta pienen kivikappaleen päälle, emme ehkä ajattele, että tämä arkinen esine saattaisi kätkeä sisälleen muinaisen kulttuurin syvimmät salaisuudet. Kivien kätketyissä muodoissa voi nähdä enemmän kuin pelkästään geologisia ihmeitä – ne ovat kuin aikamatkustajia, jotka kertovat tarinoita esivanhempiemme rituaaleista ja kommunikaatiosta, jota me nykypäivän ihmiset emme voi enää käsittää.
Kuvittelepa, että kivinen kielenkäytön koodi oli muinoin elintärkeä työkalu, joka auttoi ihmiskuntaa ymmärtämään toisiaan syvemmällä tasolla kuin pelkkä sanallinen viestintä. Jokin kivi saattoi symboloida viisautta, kun taas toinen ehkä ilmaisi pelkoa tai kiukkuista halua. Näiden hankalien symbolien takana piilee oma kielensä, joka on häipynyt ajan saatossa, mutta jättänyt jäljen kieliimme ja kulttuuriimme.
Entäpä nykyisin, kun kommunikaatiomme on siirtynyt digitaalisten symbolien ja emojien maailmaan? Ovatko nykyajan koodit, kuten sydämenmuotoiset emotikonit tai lyhenteet, todella niin erilaisia? Tuntuuko sinusta, että lähettäessäsi viestiä ystävällesi, olet epätoivoisesti yritetty siirtää muinaisten kivien merkitysten painoa moderniin, kadottamaamme kieleen?
Kermansa syvemmässä tarkastelussa, kieli on kuin tiili tiililtä kasaantuva muinaisuuden pyramidi. Olisipa vain mahdollista palata ajassa taaksepäin ja katsoa, kuinka esivanhempamme loivat diskurssia kiven, puun ja tulen avulla – ja ymmärtää, että me olemme vain jatkumo. Rikkaita symboleita, täydellisiä kielitaitoja ja rituaaleja on väistämättä kadonnut, mutta kivi siellä maassa kertookoon taidan tarinan siitä, kuinka kaukaiset esivanhempamme kommunikoivat ilman nykyaikamme työkaluja.
Olemme muovanneet meitä ympäröivästä maailmasta kieliämme, mutta kivet seisovat edelleen paikoillaan, suojellen kadonnutta sanastoa. Ehkä voisimme oppia niiltä? Seuraavan kerran, kun astut kiven päälle, mieti hetki: Mitä sanoit aikaisemmin? Mikä on se kiehtova, olennainen yhteys erikoisten kivisten koodien ja nykykulttuurimme välillä? Mikä kutsumaton vieras seisoikaan kiven takana, jolta voimme oppia?