Aikamme on täynnä erikoisia rituaaleja, joista harva ehkä osaa edes epäillä niiden alkuperää tai merkitystä. Tänä päivänä, kun puhumme viestinnästä, olemme tavallaan kohti kivettyneitä muinaisjäänteitä, jotka ovat muovanneet tapaamme olla ja reagoida. Ajatelkaamme esimerkiksi nykynuorta, joka viestii enemmän älypuhelimensa välityksellä kuin suullisesti. Miten tämä kaikki alkoi? Mikä on se kynnys, joka jyrkensi polkuamme kohti digitaalista vuorovaikutusta, ja mitä se paljastaa inhimillisestä luonteestamme?
Kun tarkastellaan historiaa, voimme nähdä, että viestinnän muotokieli on aina ollut evoluutioprosessissa. Muinaisista hieroglyfeistä ja savitauluista, jotka kertovat tarinoita aikakauden sankareista, nykyaikaisiin emojiin, joka tiivistää tunteen yhden symbolin varaan, on maailma muuttunut huimaa vauhtia. Mutta entä ne, jotka eivät osaa tai halua osallistua tähän kiihkeään viestintäleikkiin? Mikä rooli heillä on nyky-yhteiskunnassa, jossa nopeus ja tehokkuus ovat kunnia-asioita?
Voisimme kuvitella, kuinka muinaiset kulttuurit ovat istuneet nuotion äärellä, kertoen tarinoita toisilleen. Tämä oli välitöntä, aitoa ja syvällistä. Nykyisin olemme sulkeneet itsemme ruutujen taakse, missä viestit kulkevat kuin varjojen tanssi, mutta tunteet, ne ovat jääneet taustalle. Onko tämä todella viestintää, vai vain pintapuolista vuorovaikutusta, joka peittää alleen syvemmät inhimilliset tarpeet?
Tabujen rikkominen on ollut keskeinen osa kehitystämme. Miksi meidän pitäisi palata muinaisiin tapoihin, kun voimme innovoida ja kehittää uusia muotoja? Mutta entä jos juuri se innovaatio on johtanut meidät eristyksiin, minne se murtaa henkiset ja sosiaaliset rajat? Ovatko esimerkiksi monet viestintäalustat, joilla vapaasti käytämme sanojamme, samalla ”kivisiä” esteitä, jotka estävät meitä todella kuuntelemasta ja ymmärtämästä toisiamme?
Vähän kerrallaan olemme käännyttäneet kasvomme kohti tätä kivettunutta viestintää, joka vaikuttaa olevan vain yksi askel kohti tulevaisuutta, jonka voimme vain kuvitella. Ovatko älypuhelimet nykyajan viestinnän oracleja, vai vain muinaisen kulttuurin haamuja, jotka ovat jääneet eloon tämän päivän digitaalisessa kaskisateessa? Olisiko meidän palattava juurillemme, ennen kuin unohdamme, mitä viestintä todella tarkoittaa? Tällaiset kysymykset kaipaavat vastausta, ja niiden myötä voimme kenties löytää uuden ymmärryksen ihmisyydestä.