Kun katsoit viimeksi kännykkääsi, oliko siinä mukana muinaista paperia? Kyllä, paperia – sitä huokailun aihetta, joka on muuntunut unohdetuksi hyödykkeeksi nykyajan digitaalisessa maailmassa, kuten muinaiset pyhiinvaeltajat saappaineen. Mutta hetkinen, eikö tekstiviestivihko, Google Keep ja Snapchat ole jo riittäviä? Katsotaanpa, mitä oikeastaan käytämme ja kuinka tämä jatkuva virtuaalinen elämämme on kuin vanha, unohtunut rituaali.
Kuvitellaan seuraava tilanne: kaunis, ei-sateinen aamu, jolloin heräät lopulta valppaan, virtuaalisen yön jälkeen. Silmäilet nopeasti some-uutisvirtaa, mutta tunnet silti kaipuuta vuosisatojen takaiseen tapaan. Mikä voisi olla sen parempi symboli kuin paperi? Tämä muinaisten viisaiden kehittämä materiaali on ollut yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen – ajatusten purkamiseen, sydänten yhdistämiseen ja kulttuurihistorian muokkaamiseen. Silti nykyään se on pelkkä muisto menneisyydestä, aivan niin kuin lahjaksi saatua muovikassia kätkevä kaappi.
Paperi on perinteinen rituaaliesine, joka sisältää ihmiskunnan historian, mutta nykymaailmassa sen olemassaolo on uhattu. Kirjaimet, jotka aikaisemmin kaivettiin ylös kallioista ja kirjoitettiin kädellä pergamenttiin, antavat nyt tilaa nopeille viesteille ja e-kirjoille. Aika kuluu, ja paperi jää syrjään, aivan kuten pronssikautiset esineet museon pölyssä – näkyy, muttei kosketa. Ja silti, kuten alkuperäiskansat palvovat maata, koskettavat ja nuuhkivat, me voimme haluta palata tuohon tunteeseen. Olisiko se tuon halutun rituaalin alku? Voisimmeko löytää rauhan paperin sivuilla, jotka ovat täynnä unelmia ja petoksia?
Oletko koskaan huomannut, kuinka tietokoneen ruudun tutkiminen kultaisten, iloisesti tärisevien hapatuslevien kanssa on aivan kuin varhaisten sivilisaatioiden seremonialliset vietit? Huomaamme, että tämä digitaalinen katumus muistuttaa kuin seisoisi muinaisella temppelillä. Miksi siis emme laita puhelinta syrjään, ja avaa vanhaa muistivihkoa? Siten voimme luoda uudelleen yhteyden menneeseen.
Nykyajan muinaiset rituaalit herättävät kysymyksiä: onko todella niin, että unohdamme paperin ja sen mukana tuomat mahdollisuudet? Voimmeko löytää ikuisen totuuden pelkästä kirjoittamisesta? Ehkä paperissa on enemmän kuin uskomme. Se on väline, joka voi palauttaa meidät muinaiseen, väkevään viestintään. Joten kenties, kun seuraavan kerran katselet tyhjää ruutua, avaa se paperin sivu, ja kirjoita omat rituaalisi – sinä olet oman aikasi shamaani.