Suomen lasten neuropsykiatrinen hoito: kansainvälinen vertailu paljastaa suuret erot

Julkaistu 5.10.2026 klo 06.33

Tekoälyn tuottama analyysi. Tämä mediakriittinen analyysi on kirjoitettu tekoälyllä alkuperäisen uutisen, muiden medioiden uutisten ja avoimien taustalähteiden pohjalta. Tekoäly on tarkistanut analyysin lähteitä vasten ennen julkaisua, mutta toimittaja ei ole tarkistanut sitä. Analyysi voi sisältää virheitä: tarkista olennaiset tiedot alkuperäisestä uutisesta. Näin analyysit syntyvät.

Alkuperäinen uutisotsikko: Pikkupoikien ADHD-lääkityksen aloittaminen on asettunut huomattavasti korkeammalle tasolle kuin naapurimaissa (STT Info)

Kelan tiedote kertoo, että alakouluikäisten poikien ADHD-lääkitys on Suomessa yleistynyt voimakkaasti: lääkityksen aloitti 3,1 prosenttia 6–8-vuotiaista pojista vuonna 2025, kun vastaava osuus oli 2,9 prosenttia vuonna 2024. Tämä merkitsee lievästi kasvaneita aloituksia edellisen vuoden pysähdyttyä, mutta pitkällä aikavälillä kehitys on jyrkkä – 2017 lääkityksen aloitti vain 1,4 prosenttia samasta ikäryhmästä.

Ydinsanoma ja keskeiset faktat

Kelan virallinen tiedote esittää seuraavat keskeiset luvut: vuonna 2025 ADHD-lääkityksen aloitti yhteensä 2 352 kuuden- tai kahdeksanvuotiasta poikaa (3,1 % ikäryhmästä). Kaikkiaan lääkettä sai tuona vuonna 4 160 poikaa, mikä edustaa 5,3 prosenttia koko ikäryhmästä. Näistä aloittajien lisäksi joukossa oli poikia, joille lääkitys oli aloitettu jo aikaisemmin.

Tiedotteen keskeinen väite on, että Suomen luvut näyttävät asettuneen naapurimaita merkittävästi korkeammalle tasolle. Ruotsissa lääkettä käytti noin 2,7 prosenttia 5–9-vuotiaista pojista vuonna 2025, eri alueilla 1,2–5,0 prosenttia. Norjassa lääkkeiden käyttö kasvoi 6–12-vuotiailla pojilla 2,6 prosentista 3,8 prosenttiin vuosina 2017–2025. Samalla aikavälillä Suomessa 6–12-vuotiaiden osuus kasvoi 3,9 prosentista 9,8 prosenttiin.

Tiedote korostaa myös alueellisia eroja: hyvinvointialueittain aloittaneiden osuus vaihteli vuonna 2025 hyvinvointialueittain 1,6 prosentista 5,3 prosenttiin. Korkeimmat luvut olivat Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, matalimmat Helsingissä ja Pohjanmaalla. Kun katsotaan kaikkia lääkettä saaneita poikia, erot olivat vieläkin suuremmat: 2,6 prosentista Helsingissä 12,9 prosenttiin Pohjois-Karjalassa.

Lähteet ja todistusaineisto

Tiedote perustuu Kelan sairausvakuutusrekisteritietoihin vuosilta 2017–2025. Metodologia on selkeä: lääkityksen aloittaja määriteltiin 6–8-vuotiaaksi pojaksi, jolle kirjautui ensimmäinen ADHD-lääkkeen toimitus eikä jolla ollut aiempia toimituksia Kelan rekisterissä. Lääkkeet on korvattava sairausvakuutuksesta, joten rekisteri kuvaa kattavasti sairausvakuutukseen kuuluvaa väestöä.

Tiedotteen tärkein lähde on Kelan tutkimuspäällikkö Miika Vuori, joka ottaa varauksen vertailuun: ”Ikärajaukset sekä rekisteri- ja mittauskäytännöt poikkeavat toisistaan, joten vertailun täsmällisyys on epävarmaa, mutta suunta on selvä.” Tämä on tärkeä varaus, koska eri maiden käyttämät ikärajaukset (Ruotsi 5–9 vuotta, Norja 6–12 vuotta, Suomi 6–8 vuotta aloittajissa) tekevät suorasta vertailusta epätarkkaa. Vuori myös huomauttaa, että alueelliset erot ovat ”kiistattomat, mutta niiden perusteella ei voida päätellä erojen syitä” – ne voivat johtua diagnoosikriteereistä, ammattilaisten saatavuudesta tai muista tekijöistä.

Retoriikka ja sävy

Tiedotteen sävy on neutraali ja faktoihin perustuva. Se ei esitä kasvua negatiiviseksi tai positiiviseksi ilmiöksi, vaan raportoi lukuja ja tutkijapuheenvuoroja. Kuitenkin otsikon valinta – ”pikkupoikien ADHD-lääkitys on asettunut huomattavasti korkeammalle tasolle” – on vivahtava: sana ”asettunut” viittaa vakiintuneeseen tasoon, ei ongelmaan tai saavutukseen. Samalla otsikko yhdistää Suomen poikkeuksellisuuden pohjoismaisesti, mikä korostaa poikkeamaa.

Vuoren huomautus alueellisista eroista on varovainen: ”Suuret alue-erot ADHD-lääkkeiden käytössä ovat kiistattomat, mutta niiden perusteella ei voida päätellä erojen syitä.” Tämä tunnistaa tiedon puutteen ja ilmaisee asiallista tutkijatarkkaavaisuutta – erot ovat olemassa, mutta niiden selittäminen vaatii lisätietoja palveluista, hoitopoluista, ammattilaisten saatavuudesta ja lääkkeettömistä tukimuodoista.

Konteksti ja puuttuvat näkökulmat

Tiedotteesta puuttuvat kliinisen diagnoosin näkökulma, potilaiden ja vanhempien kokemukset sekä ADHD:n diagnostisten käytäntöjen muutokset. Tiedote ei käsittele ADHD:n diagnoosikriteerejä tai sitä, johtuuko kasvu diagnostisten käytäntöjen muutoksesta vai oikeasti sairauden yleistymisestä. Samoin puuttuu analyysi siitä, miten lääkittömät tukitoimet (koulun tukipalvelut, psykologinen ohjaus) vaihtelevat alueittain ja voisivatko ne selittää eroja lääkitysprosenteissa.

Tiedote mainitsee, että Kelan tutkijat valmistelevat syntymäkohorttiaineistoja, joiden avulla voidaan ensimmäistä kertaa seurata lasten lääkitystä, kuntoutusta ja palvelujen käyttöä yli ajan. Nämä uudet aineistot saattavat tuoda vastauksia kysymyksiin, joita nykyiset luvut herättävät.

Tämäkin olisi hyvä tietää

• ADHD:n määritelmä ja diagnoosi: ADHD on neurologinen poikkeavuus, joka ilmenee keskittymisen vaikeuksina, hyperaktiivisuutena ja impulsiivisuutena. Diagnoosi on kliininen, eikä Kelan rekisteri kuvaa diagnoosin tekemisen kriteereitä tai laadukkuutta. On mahdollista, että kasvava osuus heijastaa sekä todellista lääkitystarvetta että diagnostisten käytäntöjen muutosta tai diagnoosien ylilaajentumista.
• Alueelliset erot ja niiden mahdolliset syyt: Tiedotteessa mainitut erot (Pohjois-Savon 10,2 % vs. Helsingin 2,6 % kaikkia lääkettä saaneista pojista) ovat merkittäviä, mutta Vuori korostaa, ettei niistä voi johtaa syitä ilman lisätietoa. Nämä erot saattavat johtua: (a) alueellisista eroista psykiatrisessa palvelutarjonnassa, (b) eri diagnoosikäytännöistä lääkärien tai poliklinikan tasolla, (c) lääkkeettömien tukimuotojen erilaisesta saatavuudesta tai (d) väestön eroista riskitason oireiden yleisyydessä. Tiedon puute tekee spekulaatiosta turhaa, mutta tutkimuksella on tärkeä väli täyttää.
• Kansainvälinen vertailu ja sen rajat: Tiedotteen sanottavasti Suomi poikkeaa Ruotsista ja Norjasta, mutta vertailun tulkinnan on oltava varovainen. Tutkijat itse huomauttavat, että ikärajaukset ja mittauskäytännöt poikkeavat. Lisäksi vertailu on snapshots vuodesta 2025 tai vuosien 2017–2025 muutoksesta – trendien pitkemmän aikavälin vertailu voisi olla informatiivis. Keskisuomalaisen uutisen mukaan lääkitys yleistyy kaikissa Pohjoismaissa, mikä osoittaa, että kasvu ei ole Suomen yksinoikeus.
• Lääkityksen hyödyt ja riskit: Tiedotteesta puuttuu kliinisen näkökulman käsittely siitä, mitä hyötyjä ja riskejä ADHD-lääkitykseen liittyy. ADHD-lääkkeet voivat merkittävästi parantaa oireita, koulunkäyntiä ja itsetuntoa, mutta niihin liittyy myös haittavaikutuksia. Tasapainotettu kliininen käytäntö edellyttää, että lääkitys yhdistetään lääkkeettömiin interventioihin, joista tiedote mainitsee vain ohimennolla.
• Sukupuolten väliset erot: Tiedote käsittelee vain poikia, vaikka ADHD esiintyy myös tytöillä. Historiallisesti tyttöjen ADHD on alidiagnosoitu, koska oireet ilmenevät usein erilailla ja vähemmän häiritsevällä tavalla. Tämä puute kontekstissa tekee pojista poikkeuksellisen ryhmiä käsitellessään ja antaa väärän kuvan siitä, ettei tyttöjä diagnosoida tai lääkitä.
• Kelan rooli ja rajoitukset: Kela hoitaa Suomessa sosiaaliturvaan kuuluvien perusturvaa, ja sen lääkitysrekisteri kuvaa sairausvakuutukseen korvattavia toimenpiteitä. Yksityisen terveydenhuollon kautta tapahtuva diagnostiikka ja lääkitys ei välttämättä näy tässä rekisterissä. On mahdollista, että alueelliset erot heijastuvat myös yksityisen ja julkisen palvelun käytössä eri alueilla.

Kokonaisarvio: luotettavuus ja laatu

Kelan tiedote on luotettava ja lähtökohdiltaan korkealaatuinen. Se perustuu systemaattiseen, kattavaan sairausvakuutusrekisteriin, luvut ovat tarkasti esitettyjä ja metodologia on läpinäkyvä. Tutkija Vuori ottaa vastuullisen varauksen ja myöntää vertailun rajat sekä selkeästi tunnistaa, mikä on tiedon kannalta avoin kysymys.

Uutisen heikkous ei ole tietojen paikkansapitävyydessä, vaan kontekstissa. Tiedote nostaa esiin kasvun ja alueelliset erot, mutta jättää väistämättä avoimiksi kysymykset siitä, mitä muutokset merkitsevät. Analyysissa tämä on terveellistä varovaisuutta, ei epäonnistumista. Kela on viisaasti varautunut siihen, että uudet aineistot saattavat tuoda vastauksia. Lukijalle on tärkeää ymmärtää, että tämä tiedote kertoo mitä tapahtui, mutta ei kenen tai miksi – ja että se on juuri se, mitä tietojen perusteella voi sanoa varmasti.

Linkit: Alkuperäinen artikkeli julkaisijan sivuilla | Juttu Google Uutisissa

Uutislukutaito on kansalaistaito. Jakamalla analyysin vahvistat sitä myös lähipiirissäsi.