Euroopan Unionin ja erityisesti Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viime vuosien aikana huomattavasti. Uhkana pidetään erityisesti Venäjän laajentuvaa vaikutusvaltaa ja mahdollista aggressiota Eurooppaan. Tämän vuoksi on herätetty keskustelua siitä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden, kuten Suomen, tulisi siirtyä sotatalouteen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että taloudellisia resursseja ohjataan enenevässä määrin puolustukseen ja sotilaalliseen valmiuteen. Ajatuksena on, että vain vahvistamalla puolustusta ja varautumalla mahdollisiin uhkiin voidaan taata turvallisuus ja itsenäisyys.
Väite siirtyä sotatalouteen perustuu ajatukseen, että Eurooppa, ja etenkin sen rajamaat kuten Suomi, ovat Venäjän mahdollisen hyökkäyksen etulinjassa. Historiallisesti, geopolitiikan muutokset ja Venäjän toimet lähialueillaan ovat lisänneet jännitteitä, ja monet näkevät, että Eurooppa on tällä hetkellä haavoittuvampi kuin pitkään aikaan. Tämän näkökulman mukaan EU:n ja sen jäsenmaiden on investoitava merkittävästi puolustukseensa, jotta ne eivät jäisi “housut nilkoissa” mahdollisen konfliktin sattuessa.
Kriitikot tästä lähestymistavasta huomauttavat, että sotatalouteen siirtyminen voi johtaa turvattomuuden ja asevarustelun kierteeseen, jossa resursseja ohjataan pois muista tärkeistä yhteiskunnallisista tehtävistä kuten koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ympäristönsuojelusta. Lisäksi on pohdittu, pystyykö Eurooppa todella vastaamaan mahdollisiin uhkiin yksin, vai tulisiko sen pikemminkin vahvistaa ja syventää transatlanttista yhteistyötä esimerkiksi Naton kaltaisten organisaatioiden kautta.
Lopulta, päätös siirtyä sotatalouteen on monimutkainen ja vaatii huolellista harkintaa. Se on tasapainoilua välittömän turvallisuudentunteen lisäämisen ja pitkän aikavälin rauhan ja vakauden edistämisen välillä. On tärkeää, että tässä keskustelussa otetaan huomioon sekä sotilaalliset että siviilinäkökulmat, ja että päätökset perustuvat laajaan ymmärrykseen turvallisuusympäristöstä ja sen muutoksista.
Rauha vaatii sotilaallista varautumista, se ei ole provokaatio vaan voimanosoitus – meille ei kannata ryppyillä.