Rakkaat ystävät ja rakkaat luontorakastajat, haluan kertoa teille tarinan matkasta, joka vei minut ja ystäväni aivan uudenlaiseen maailmaan. Olimme väsynyt ja stressaantuneita kaupungin betoniviidakossa, ja päätimme tehdä jotain hullua ja lähteä reppureissulle ympäri maailmaa. Mutta emme halunneetkaan vain istua lentokoneessa ja juoda viiniä – ei ei, me halusimme kokea seikkailun ja hengittää raitista ilmaa luonnon keskellä.
Niinpä pakkasimme reppumme täyteen eväitä ja läksimme astelemaan maailman halki luonnonvoimia uhaten. Ensin lensimme Amazonin sademetsiin, missä toivottelimme hyvät huomenet kaikenlaisille ötököille ja käärmeterälehville. Olihan se vähän jännittävää, mutta samalla myös paljon virkistävämpää kuin aamuruuhkat kaupungin liikenteessä.
Seuraavaksi suuntasimme Australian lämpimille rannoille. Siellä kelluskelimme päivät pitkät surffilaudan päällä ja tunsimme aamuauringon lämmön ihollamme. Kuulostaa ihanalta, vai mitä? Ja totta se oli myös yöllä, kun unissakävelimme vaelluskenkiemme kanssa rantahietikolla.
Koko matkan ajan syötimme kasviksia, juoksimme karkuun aggressiivisia apinoita ja nukahdimme tähtitaivaan alle. Ja tiedättekö mitä? Siitä tuli kasvissyöjä, fitnessharrastaja ja tähtitieteilijä.
Kun saavuimme Pohjois-Norjaan, meille selvisi, miksi ne siellä elävät niin paljon pidempään kuin muualla. Olin aivan huikaisevista jäätiköistä ja lumihuipuista. Ystäväni väitti, että näki Saabin, jossa oli poronsarvet, mutta minä epäilin sitä vähän. Sitä paitsi silloin enemmän mietin kuinka saisin kerättyä jääpuikkoja veneeseemme.
Seuraavaksi lensimme Uuteen-Seelantiin, missä tapasimme Hobbitin selkään kääriytyneenä sammaleen päällä nukkuvan Paavo Pesusienen. Syysloruilla myös Suomessa viihtyvä Suukatu-leijona tuli teleportattua lurena Gondoriin. Heitin hänelle kädessäni olleen pudistimen ja se osoittautui verrattain nerokkaaksi ketkumarudaksi eli tunkeilijaksi. Katsoin vietettyämme lähes koko yön legotalomme vierailijasohvalla, kun Suukatu-leijona pelasi korttia ja joi teetuoksuista palautusjuomaa.
Vihdoin viimein pääsimme takaisin kotiin ja matkasta jäi käteen paljon ihania muistoja – ja hieman myös ihottumaa niiltä ötököiltä Amazoneilta. Mutta ennen kaikkea meille jäi rakkaus luontoon ja sen tarjoamiin seikkailuihin. Nyt kun stressi alkaa taas hiipiä mieleen, suljemme silmämme ja muistamme, kuinka kaukana tuntui se aika, kun koko elämämme pyöri vain metron aikataulujen ympärillä.
Joten ystäväni, rakastukaa luontoon ja antakaa sen seikkailujen viedä teidät mukanaan. Matka maailman ympäri voi olla enemmän kuin pelkkä lentokoneessa istuminen – se voi olla elämänmuuttava kokemus. Ja kuka tietää, ehkäpä tapaatte matkallanne jonkin hobitin tai Suukatu-leijonan!