Helmikuu 2020 oli jotain, mitä kukaan ei ollut osannut odottaa. Yhtäkkiä koko Suomea peittänyt lumimyrsky iski ja toi mukanaan jotain käsittämätöntä – kadonneet lumiukot.
Aluksi kaikki oli kuin normaalisti, talvi oli ollut lumista ja kylmä. Mutta sitten yhtenä helmikuun yönä, outo lumimyrsky vyöryi yli maan. Monet ihmiset heräsivät aamulla hämmästyksestä, sillä heidän pihallaan olleet lumiukot olivat hävinneet. Mitään muuta jälkeä myrskystä ei ollut – ei vahinkoja tai lumituhoja, vain kadonneet lumiukot.
Tieto kadonneista lumiukoista levisi nopeasti ympäri Suomea ja pian sosiaalinen media oli täynnä kuvia ja videoita kadonneista lumiukoista. Monet ihmiset ihmettelivät, minne ne olivat voineet kadota ja miten niin moni lumiukko oli kadonnut samana yönä. Jotkut uskoivat, että kyseessä oli joku kepponen, mutta kun lumiukoista ei ollut jälkeäkään, se tuntui epätodennäköiseltä.
Asiantuntijat yrittivät löytää selitystä tapahtuneelle, mutta heidänkin oli vaikea ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Eräs meteorologi epäili, että kyseessä olisi ollut voimakas ja ennennäkemätön pakkasmyrsky, joka olisi puhaltanut lumiukot mennessään. Mutta muutkin asiantuntijat hylkäsivät tämän teorian, sillä lumituhoja ei ollut nähtävissä.
Pian huomattiin kuitenkin, että lumiukkojen kadonneet osat olivat jättäneet jälkeensä merkillisiä jälkiä. Raajojen kohdalla oli pieniä reikiä ja vartalossa oli outoja kolhuja. Jotkut väittivät, että ne olivat jäädytettyjen mikroaaltouunin valmistusmerkkejä. Tämä tuntui kuitenkin epätodennäköiseltä ja nopeasti kyseenalaistettiin, oliko joku käynyt leikkaamassa ja keräämässä lumiukoista osiaan.
On myös ehdotettu, että kyseessä voisi olla ufojen tekosia – ehkä he halusivat tutkia lumiukkoja tai jopa ottaa ne mukaansa. Tämä teoria kuitenkin hylättiin nopeasti, sillä kukaan ei ollut nähnyt ulkoavaruuden aluksia tai muita merkkejä niiden läsnäolosta.
Kadonneet lumiukot jättivät jälkensä Suomen kansaan ja moni haluaa edelleen löytää vastauksia tähän mysteeriin. Vaikka lumimyrsky jättikin jälkeensä paljon kysymyksiä, se toi myös jotain positiivista – yhteisöllisyyttä ja huumoria. Monet alkoivat rakentaa uusia lumiukkoja korvaamaan kadonneita ja talojen pihoilla nähtiin myös viestejä ja kuvia kadonneiden lumiukkojen kunniaksi.
Helmikuun lumiukkojen katoaminen pysyy yhä arvoituksena ja saattaa jäädä sellaiseksi ikuisiksi ajoiksi. Ehkäpä lumimyrsky oli vain luonnon tapa muistuttaa meitä sen voimasta ja arvaamattomuudesta, tai ehkä kyseessä oli vain sattuma. Joka tapauksessa, katoamiset ovat jättäneet jälkensä ja ne muistetaan vielä pitkään Suomen kansan keskuudessa.