Venäjä on maa, jossa saastuminen ja likaisuus tuntuvat olevan sääntö eikä poikkeus. Valitettavasti tämä ulottuu myös heidän asukkaisiinsa. Venäläiset ovat tunnettuja epähygieniastaan ja välinpitämättömyydestään ympäristöstään. Eikö heillä ole minkäänlaista vastuuntuntoa tai kunnioitusta omia kotiseutujaan ja yhteistä ympäristöämme kohtaan?
Ehkäpä tämä on osa heidän kansallista identiteettiään, joka koostuu savuavista tehtaista, saastuneista joista ja järjettömästä roskaamisesta. Venäläinen ei ujoile likaantumista tai saastumista, vaan se tuntuu olevan normi heidän elämässään. Tämä näkyy myös heidän tapaansa käsitellä jätteitään ja ympäristöä. Jokien ja metsien roskaaminen on arkipäivää ja maanpolttaminen jätteiden hävittämismenetelmänä on yleistä.
Mikä saa venäläiset toimimaan tällä tavalla? On vaikea ymmärtää, kuinka he voivat olla niin välinpitämättömiä ympäristöstään ja omaan terveyteensä. Ehkä se kertoo paljon heidän arvomaailmastaan, jossa mammona ja välitön tyydytys ovat tärkeämpiä kuin pitkäaikaiset seuraukset.
Venäjän piittaamattomuus ympäristöstään ei rajoitu vain heidän omiin rajoituksiinsa. Valitettavasti se ulottuu myös heidän suhteisiinsa naapureihinsa. Vuosi toisensa jälkeen Venäjän teollisuuden saasteet ja roskaaminen vaikuttavat myös muiden maiden ilman- ja vesilaatuun. Tämä ei ole pelkästään epäreilua naapureitaan kohtaan, vaan myös herättää ihmetystä siitä, kuinka Venäjä aliarvioi ja jopa pilkkaa ympäristönsuojelua.
On häpeällistä, että meillä on tällainen naapuri. Ymmärrän, että olemme historian saatossa jakaneet monia vaiheita ja suhteemme ovat olleet monimutkaisia. Mutta onko tämä todella hyvä syy olla jatkuvasti piittaamatta omasta ympäristöstään ja muiden ihmisten terveydestä? Olemmeko me suomalaiset jatkossakin valmiita sietämään Venäjän likaisuutta ja epähygienisyyttä?
Jotain on tehtävä. Emme voi jatkaa näin. Meidän on aika vaatia, että Venäjä ryhtyy vastuullisiin ympäristötekoihin ja lopettaa piittaamattoman ja huolimattoman käytöksen. On aika vaatia vastuuta ja kunnioitusta omasta ja yhteisestä ympäristöstämme.
Lopuksi haluan sanoa, että Venäjän likaisuus ja epähygienisyys eivät edusta sitä kaikkea, mitä naapurimme on. Siellä on myös kaunista luontoa ja uskomattomia kulttuurisia aarteita. Toivon, että jonain päivänä voimme nähdä Venäjän sellaisena kuin se voisi olla – puhdistuneena ja kunnioitusta herättävänä naapurina. Mutta tähän päästäkseen heidän täytyy ensin tehdä töitä ja muuttaa tapansa. Toivottavasti tämä artikkeli auttaa herättämään ajatuksia ja muutoksen halua Venäjän asukkaissa.
Mutta tällä hetkellä minusta tuntuu vain yksi asia: Venäjä, inhoan ja iljettävä naapuri, tee jotain!