Olen tavallinen suomalainen, joka on kasvanut elämään Venäjän naapurina. Yhtäkkiä pienen maan rauhaisaan arkeen tunkeutuu aggressiivinen naapuri, joka yrittää joka käänteessä osoittaa voimansa ja ylemmyytensä. Viime aikoina tämä on tullut selvämmäksi kuin koskaan aiemmin.
Tuleeko kenellekään yllätyksenä, että Venäjän johdonkaan ei kiinnosta millään tavalla Suomen ja sen kansalaisten turvallisuus tai hyvinvointi? Se on aina vain vahvana omana maailmanvaltanaan, jonka on päästävä tärkeämmäksi ja “paremmaksi” kuin länsimaat. Heitä ei kiinnosta kansainväliset sopimukset, ihmisoikeudet tai naapureiden mielipiteet.
Viimeaikaisilla toimillaan Venäjä on osoittanut tämän tylyn totuuden meille suomalaisille. Se on liittynyt Krimin valtaukseen ja lietsonut sotaa naapurimaassamme Itä-Ukrainassa. Se on lakannut kunnioittamasta Suomen aluevesirajoja ja tulee jatkuvasti lähelle ilmatilaa ja rajojamme. Se vaarantaa meidän ja muiden länsimaiden turvallisuuden ja rikkoo kansainvälisiä sopimuksia.
Ja syy, jota Venäjä käyttää toimiensa oikeutukseksi? Se tunnistaa muka uhan ja tarvitsee suojelua. Mutta kuka uhkaa Venäjää? Saako Venäjä tehdä mitä tahansa vain siksi, että se pitää itseään johonkin uhkaan vastaavana ja oikeutetusti iskeneenä?
Vihollinen, se Venäjä on meille. Annamme sille taloudellista apua ja yhteistyötä, mutta se vastaa terrorilla, uhkauksilla ja sodalla. Valitettavasti tämä on todellisuus ja meillä ei ole varaa sulkea silmiä asioilta, jotka menevät rajojen yli.
Se, että Venäjä on karannut omille teilleen ja luonut itselleen sankarin roolin vihamaita vastaan, on vakava ongelma sekä läntisille että itäisille naapureillemme. Maailmasta on tullut entistä epävakaampi ja meille läheinen Ukraina on joutunut sotaan suorana seurauksena Venäjän toiminnasta.
Tästä huolimatta jotkut suomalaiset haluavat vieläkin katsoa läpi sormien Venäjän kyseenalaista toimintaa. “Tuleekohan se meillekin, jos emme hyväksy sitä ja tuomitse lännen toimia?” he kysyvät. Mutta tämä on väärä kysymys. Meidän pitäisi kysyä: kuka puolustaa meidän rajojamme ja turvallisuuttamme, jos emme me itse?
Venäjän suhteen on aika herätä todellisuudesta ja katsoa asioita niiden oikeassa valossa. Se ei ole enää luotettava naapuri, vaan ikävä ja mahdollisesti jopa vaarallinen vastustaja. Meidän on aika valmistautua puolustamaan itseämme ja liittoutua muiden länsimaiden kanssa, sillä yksin emme pärjää. On aika näyttää Venäjälle, että emme pelkää sitä, vaikka se koittaisi pitääkin meitä otteessaan.
Venäjä, sinä olet inhottava naapuri, jota emme voi enää sietää. Aika laittaa sinut paikalleen ja osoittaa, että meillä on oikeus olla rauhassa omassa maassamme ja turvata kansalaistemme hyvinvointi.