Muinaisen Internetin artefaktit: Henkisen yhteyden riitti vai pelkkä sosiaalinen eksistenssi?

Muinaisen Internetin artefaktit: Henkisen yhteyden riitti vai pelkkä sosiaalinen eksistenssi?

Kuvittele hetki, että astut aikakoneeseen ja matkustat vuosikymmeneen, jolloin Internet oli vasta ensiaskeliaan ottava. Tämä digitaalinen kosmos, jonne nyt ovat asettuneet muotitietoisuus, jatkuva virtaaminen ja someillan rituaalit, oli tuolloin vielä omalaatuinen kulttuurikohouma, jossa ihmisten keskinäinen yhteys oli yhtä laaja kuin se oli pinnallinen. Herkät sielut hapuilivat toisiaan, mutta ilman nykypäivän pikaviestimiä, kuin vaalivat aarnivalkeita, jotka syttyivät vain säännöllisin väliajoin.

Yhteydenpito oli riitti, joka vaati aikaa ja vaivannäköä, mutta samalla se ravitsi ihmismieltä. Tänä päivänä kuitenkin kyseenalaistamme sen, onko tuon aikakauden inhimillisyys jäänyt taakse vaiko muuntunut uudenlaiseen, vaikeasti käsitettävään muotoon. Mikä on se henkinen yhteys, joka kehittyi asiakaisista sähköisistä kirjeistä ja verkkokeskusteluista, kunnes ne muuttui reaktiivisiksi peilisymbiooseiksi, joissa jokainen viesti ja kuva mittaa omaa arvoaan? Miksi haluamme tietää, mitä toinen ajattelee, samalla kun toivomme, että he eivät koskaan oppisi tuntemaan todellista meitä?

Ja niin, täällä me olemme – kansainvälisessä sosiaalisessa verkostossa, jossa viehätysvoimamme, jokaisen klikkauksen takana leijuu kysymys: onko muistoja jaella vaiko vain spekuloida? Jos muinaisesta Internetistä jäävät jäljelle vain artefaktit ja sen aikakauden riitti, niin olemmeko me vain eloonjääneet nekromantit, jotka ruokkivat itseämme suuremmasta jäännöksestä, vai ryhtyvämme ehkä joskus luontevampaan vuorovaikutukseen toistemme kanssa, kuin erilaisilla legendoilla ja tarinoilla?

Kun mikään ei tunnu riittävän, kolahtavat muinaiset meme-ohjelmat tutkijankäsin kytkettyinä varhaisten bondinrakentajien ajatusmaailmaan. Mikä lopullinen rituaali yhdistää meidät, ja mille esseelle asemoimme tulevaisuuden keskustelukulttuurin? Mieleni on jo kääntynyt: haluammeko halutun vai riittävän? Tänä päivänä, aikakoneellamme, voimme vielä avata ovia, puhdistaa pölyt menneisyydestä ja löytää kadonneet yhteydet, jotka voivat johtaa meitä jälleen aitoihin, inhimillisiin kohtaamisiin.