Kun syvennämme katseemme modernin aikamme käytäntöihin, voimme huomata, kuinka monet niistä kantavat mukanaan muinaisten kulttuurien jälkiä. Ajattele hetki sosiaalista mediaa: miltä näyttäisi, jos tarkastelisimme sitä muinaisten rituaalien valossa? Mikä nykymaailman ilmiö onkaan yhtä oudosti kietoutunut yhteisöllisiin käytäntöihin kuin digitaalinen vuorovaikutus, jossa tyydytämme sisäisiä tarpeitamme näyttämällä itsestämme vain kimaltelevimpia puolia? Voisiko tämä olla eräänlainen moderni seremonia, jossa jokainen ’tykkäys’ on kuin muinaisten heimojen rituaalinen hyväksyntä?
Teknologiamme on kehittynyt hurjaa vauhtia, mutta ihmismieli on edelleen ikiaikainen. Sosiaalisen median kautta tapahtuvat vuorovaikutukset muistuttavat heimojen kokoontumisia, joissa sosiaalinen asema ja arvostus muovautuvat osittain näyttämisen kautta. Jokainen julkaisu ja kuva on kuin hyvin harkittu uhri, jolla haemme hyväksyntää ja huomiota yhteisöltämme. Aivan kuin muinaiset pyhiinvaeltajat olisivat tuoneet lahjoja jumalille, niin myös me jaamme itsestämme palasia digitaalisessa temppelissämme.
Mutta mikä on tämän modernin seremonian hinta? Kun jaamme hetkellisiä ilmiöitä, luomme samalla seremoniallisia velvoitteita, jotka vaativat meiltä jatkuvaa läsnäoloa ja vahvistusta. Annamme itsestämme rippeitä, mutta unohdamme usein, että oikea yhteys toisiin ihmisiin ei synny pelkästään näytön kautta. Miten voimme löytää aitoja suhteita, kun elämme virtuaalitodellisuudessa, jossa todellisuuden ja fiktion raja hämärtyy?
Kyseenalaistamme harvoin, miksi ja miten meidät on tähän saatu mukaan. Olemme kuin muinaisten rituaalien osallistujat, jotka toistavat käytäntöjä, jotka on opittu ilman tarkempaa ymmärrystä niiden merkityksestä. Olisiko ehkä aika katsoa peiliin ja kysyä, mitä etsimme? Haluammeko todella olla osa tätä digitaalista keskiaikaa, vai kaipaammeko syvempää yhteyttä, joka ulottuu muinaisten seremonioiden alkuperäisiin tarkoituksiin?
Voimme oppia paljon menneiltä sukupolvilta, jotka ymmärsivät, että rituaalit olivat enemmän kuin yksinkertaisia käytäntöjä; ne olivat keino luoda merkityksiä ja yhteyksiä. Ehkä meidän on aika tutkia omaa digitaalista rituaalimaailmaamme ja miettiä, mitä se kertoo meistä itsestämme. Onko tämä moderni seremonia vain pinnallista säihkettä, vai voisimmeko löytää siitä syvempää merkityksellistä sisältöä?