Naurettavaa kaaosta ja venäläistä veijaritarinaa!
Tänään sukellamme Venäjän poliittisen kentän sekopäiseen maailmaan. Tuntuu siltä, että Venäjän valtionpäämiesten välillä vallitsee kaikki muu paitsi järki. Nyt seuraamme joukkoa koomisia tilanteita, jotka näyttävät olevan peräisin suoraan komediasta!
Ensinnäkin, “Girkin vaatii Prigozhinin hirttämistä”. Kyllä, luit oikein! Onko tämä uusi taktiikka poliittisessa pelissä? Ehdotetaanko Venäjällä jatkossa hirsipuita oikeusjärjestelmän ratkaisuksi? Ehkä tämä on vain yksi niistä tempuista, joilla yritetään saada ihmisiä viihtymään poliittisten skandaalien keskellä. Tai ehkä tämä on vain Girkinin omituinen huumorintaju, jota emme täysin ymmärrä.
Ensinnäkin Prigozhin halusi tappaa Shoigun, mutta päätyykin kuninkaallisen perunan luo, eli Aljaksandr Lukašenka’n terroristivaltioon. Aivan kuin olisimme joutuneet satumaiseen maailmaan, jossa perunat päättävät ihmisten kohtaloista. Voimme kuvitella tilanteen, jossa Prigozhin yrittää kohdistaa salamurhaa, mutta erehtyykin löytämään itsensä keskeltä perunakattilan keittoa. Ehkä tämä on uusi ruokakulttuurin muoto, jota meidän tulisi kaikkien kokeilla!
Lammas-Putin on kadonnut jäljettömiin. Missä hän on? Onko hän jäänyt jumiin johonkin aikamatkaan tai unohtanut, että hänellä on vastuu Venäjän kansasta? Ehkä hän vain nauttii lomastaan jossain kaukaisessa paratiisisaarella, jättäen muut poliitikot pyörittelemään peukaloitaan. Kuvittelemaani tilanteeseen kuuluu Putinin etsiminen kissojen ja koirien kanssa, jotta saataisiin Venäjän politiikka takaisin raiteilleen.
Entä Tsetsenian Kadyrov, joka ottaa selfiet tyhjillä silloilla? Ehkä hän on huomannut, että sillat tarvitsevat myös huomiota ja päättänyt auttaa niitä saamaan ansaitsemansa arvostuksen. Voimme kuvitella Kadyrovin poseeraavan kaikenlaisilla silloilla, aivan kuin hän olisi maailmankuulu siltojen malli.
Ja lopuksi, Margarita Simonyan kysyy, miksi Venäjä tarvitsee Ukrainan alueita. Ehkä tämä on osa suurta mysteeriä, johon ei ole olemassa vastausta. Kuvitellaan Simonyanin päänvaivausta ja hämmennystä, kun hän yrittää ymmärtää tätä paradoksia. Ehkä hän voisi kääntyä Girkinin tai Prigozhinin puoleen saadakseen vastauksen, tai ehkä vastaus löytyy jostain perunan keittämisen syvyyksistä.
Yhteenvetona voin todeta, että Venäjän poliittinen kenttä tarjoaa meille loputtoman määrän koomisia tilanteita ja huvittavia tapahtumia. Se on kuin elävästi toteutettu komedia, jossa juonenkäänteet ovat yhtä arvaamattomia kuin politiikka itse. Vaikka tilanteet voivat olla naurettavia, on tärkeää muistaa, että todellisuudessa Venäjän poliittinen tilanne on vakava ja vaikuttaa monien ihmisten elämään.
Joten pitäkäämme mielessä sekä idiotismin että vakavuuden tasapaino, kun seuraamme Venäjän poliittista teatteria. Ehkä seuraava episodi tuo tullessaan vielä enemmän naurua ja absurdia draamaa, mutta älkäämme unohtako niitä, joiden elämään tämä kaikki vaikuttaa.
Videossa propagandistit Venäjän televisiossa suut mutrulla häpeissään keskustelevat onko tämä kaikki sen arvoista, että tarvitsemme edes Ukrainaa itsellemme? – Koko maailma nauraa Venäjän touhuja.
Lue myös: