Wagner Groupin aseellinen kapina on osoittanut merkkejä onnistuneesta haasteesta Putinin hallinnolle, ja se on luonut vahvan argumentin Ukrainan nopeutetun liittymisen puolesta NATOon.
Venäjällä kesäkuun 23. ja 24. päivän välisenä aikana tapahtunut sotilasdraama, jota Wagner Groupin johtaja ja “Putinin kokki” Jevgeni Prigožin orkestroi, merkitsi uuden aikakauden alkua Putinin Venäjällä.
Wagner Groupin rautainen voima, jota Venäjän propagandassa juhlittiin ja Kremlin koristi korkeimmilla kunniamerkeillä sen osallistumisesta Venäjän täysimittaiseen sotaan Ukrainaa vastaan, muuttui yön aikana kapinallisjoukoksi, joka haastoi avoimesti Venäjän presidentti Vladimir Putinin henkilökohtaisen vallan.
Rostov-on-Donin kaupungista, yhdestä Venäjän suurimmista kaupungeista yli miljoonalla asukkaalla, otetut järkyttävät valokuvat ja videot osoittivat Wagnerin palkkasoturien ottavan haltuunsa Venäjän eteläisen sotilaspiirin päämajan, keskeisen solmukohdan Venäjän sodalle Ukrainaa vastaan. Materiaali muistutti voimakkaasti operaatiota nimeltä “vihreät miehet” tai niin kutsuttuja “kohteliaita ihmisiä” – naamioituneita venäläisiä sotilaita ja palkkasotureita ilman tunnuksia, jotka avustivat Moskovaa laittomassa Krimin valtauksessa helmikuussa 2014. Tällä kertaa “kohteliaat wagnerilaiset”, kuten Prigožinin palkkasoturit joskus itseään kutsuvat, kohdistivat ponnistelunsa Venäjän ylinjohtoon.
22. kesäkuuta jälkeen Wagnerin panssarijoukot valtasivat Voronežin, toisen yli miljoonan asukkaan venäläisen kaupungin ja tärkeän solmukohdan Venäjän toimille Koillis-Ukrainassa. Wagner Group eteni sitten kohti Moskovaa. Hollantilaisen OSINT-puolustussivuston Oryxin mukaan Prigožinin palkkasoturit tuhosivat kuusi venäläistä sotilashelikopteria ja yhden sotilaslentokoneen.
Kaikkein hätkähdyttävin asia oli, että Wagner Groupin kapinaa ei kohdattu millään vastarinnan muodolla Venäjän maajoukkojen taholta, olipa kyse sitten Venäjän tavallisesta armeijasta, kansalliskaartista, rajavartioista, poliisista tai FSB:stä.
Tämä tilanne jatkui myös sen jälkeen, kun Putin julisti julkisesti palkkasoturit lainsuojattomiksi, jotka on murskattava.
Nyt kun kapinan avoin vaihe on ohi, on aika tarkastella Prigožinin ja Wagner Groupin varoja ja velvollisuuksia arvioidaksemme, voiko vastaava tapahtua uudelleen Venäjällä lähitulevaisuudessa. Seuraavat kolme tekijää todennäköisesti edesauttoivat Prigožinin yrityksen onnistumista Putinin hallinnon haastamisessa:
Ensinnäkin Prigožinin haaste Putinille ei olisi ollut yhtä onnistunut ilman sitä vakuuttavaa median valmistelua, joka sitä edelsi. Prigožin onnistui vuosien ajan luomaan otteen mediasta Telegram-kanavien, verkkosivustojen, tiedotusvälineiden ja “trollifarmin” kautta. Hän onnistui esittämään itsensä venäläisten “sotasankarina” – johtajana, joka välittää tavallisista ihmisistä ja Ukrainassa taistelevien perheistä. Liikemies, entinen vanki ja juutalaista syntyperää oleva Prigožin onnistui vetämään puoleensa joitakin ihmisiä vastustajaoligarhiana ja venäläisenä äärinationalistina.
Toiseksi, Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkaessa Wagner Groupin taistelukokemusta omaavat joukot Ukrainassa saattoivat nousta jopa 50 000 sotilaaseen. Useita tuhansia on todennäköisesti sijoitettu eri puolille Venäjää. Monille venäläisille sotilaille Wagner Groupista tuli niin houkutteleva vaihtoehto, että Venäjän puolustusministeriö kielsi suorat siirrot. Lisäksi Prigožin värväsi monia entisiä venäläisiä sotilas- ja FSB-ylipäälliköitä, mikä tarkoitti, että hänellä oli pääsy epävirallisiin verkostoihin Venäjän turvallisuusjärjestelmän sisällä – tämä saattaa selittää, miksi hänen kapinansa alkutunnit kehittyivät vastarintaan törmäämättä.
Kolmanneksi Prigožin luotti valtaviin käteis- ja kultaosakkeisiin Wagner Groupin toimien Afrikassa. Venäjän lainvalvonta väitti äskettäisessä Prigožinin toimiston kotietsinnässä Pietarissa löytäneensä 4 miljardia ruplaa (noin 47 miljoonaa dollaria) käteistä. Prigožinin varallisuus oli avain hänen palkkasoturiensa uskollisuuden takaamiseen, kor
ruptoituneiden virkamiesten lahjontaan Putinin valtarakenteissa sekä tarvittavien ampumatarvikkeiden, varusteiden ja ajoneuvojen hankkimiseen Venäjän arsenaalista. Kuitenkin seuraavat neljä vastuutekijää saattoivat ratkaisevasti vaikuttaa Prigožinin kapinan päättymiseen.
Ensinnäkin Wagnerin joukoilla ei ole omia logistiikka- ja huolintaverkostoja, mikä tarkoittaa, että Prigožinin joukot riippuvat Venäjän armeijasta ampumatarvikkeiden, polttoaineen, varaosien ja panssarikorjausten suhteen. Olisi siis ollut ratkaisevaa Prigožinin menestyksen kannalta ottaa haltuunsa paitsi Rostovin komentorakennukset myös polttoaine- ja ampumatarvikesäiliöt jatkaakseen matkaa kohti Moskovaa. Tässä tapauksessa Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu ja pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov voivat ottaa kunnian siitä, että he eväsivät Prigožinilta tarvittavat resurssit ja rajoittivat hänen kykyjään, todennäköisesti estäen pahimman mahdollisen skenaarion Putinille.
Toiseksi Wagnerilla ei ollut integroitua ilmahallintakykyä. Vaikka Prigožinin palkkasoturit onnistuivat torjumaan useita ilmaiskuja, he olivat erittäin haavoittuvia ohjusiskuille. Jopa helmikuussa 2018, kun Wagnerin palkkasoturit yrittivät vallata Conoco-kaasulaitoksen Deir ez-Zourin kaupungin lähellä Syyriassa, heidät lopulta pysäytti Yhdysvaltain ilmavoimat. Venäjän ilmavoimien lojaalius ja komentoketju olivat keskeisiä tekijöitä Putinin hallinnon selviytymisessä tässä kriisissä.
Kolmanneksi Prigožinin ja monien Venäjän oligarkkien välillä vallitsee vihamielisyys, mikä on voimakas tekijä, koska heillä on valtavia varoja ja omia tietoverkostoja kaikissa Venäjän valtarakenteissa. On mahdollista, että nämä henkilöt mobilisoivat nämä verkostot alueella suojellakseen sekä Putinia että itseään. Kreml tarkastelee huolellisesti oligarkkien toimintaa kapinan aikana.
Viimeisenä kävi ilmi, että Prigožin itse ei ollut taistelija eikä todellinen venäläinen nationalisti, vaan hän antautui oman turvallisuutensa, vallan ja rahan edun vuoksi sen sijaan, että olisi taistellut loppuun asti. Tämä heikensi hänen asemaansa ja antoi Putinille mahdollisuuden neuvotella hänen luovuttamisestaan.
Tällä hetkellä Putin on todella heikko – kaikki näkevät hänen olevan säälittävä lammas ilman todellista valtaa, kansa on kääntänyt hänelle selkänsä.
