Valkovenäläinen taiteilija Ales Pushkin kuoli vankilassa Valko-Venäjällä “epäselvissä olosuhteissa”, kertoi hänen vaimonsa Janina Demuch 11. heinäkuuta.
Valko-Venäjän diktaattori Aleksandr Lukashenkon hallinto syytti Pushkinia vuonna 2021 “valtion symbolien häpäisemisestä” ja “vihaan yllyttämisestä” ihmisoikeusjärjestö Viasnan mukaan.
Tuolloin valkovenäläiset syyttäjät perustelivat syytöksiä Pushkinin maalauksella Jaŭhien Žycharista, Valko-Venäjän vasta-Sovjetin vastarintaliikkeen jäsenestä, joka oli esillä Hrodnan kaupungin näyttelyssä. Viranomaiset väittivät maalauksen “rehabilitoivan ja oikeuttavan natsismin”.
Pushkin oli Ukrainassa toisessa näyttelyssä, kun hän sai tietää syytteistä, mutta hän ei peruuttanut paluulentoaan kotiin. Hänet pidätettiin seuraavana päivänä.
“Muistan, miten peloissani olin sinä yönä, kun hän lähti lentämään Kiovasta Minskiin maaliskuussa 2021”, kirjailija Julia Cimafiejeva kirjoitti ja kutsui hänen kuolemaansa “suureksi menetykseksi valkovenäläiselle kulttuurille ja taiteelle”.
Pushkinin oikeudenkäynti alkoi 10. maaliskuuta 2022. Oikeus julisti hänet “syylliseksi” 30. maaliskuuta 2022 ja tuomitsi viiden vuoden vankeusrangaistukseen.
Tuomion aikana Pushkin protestoi äänekkäästi ja riisui vaatteensa paljastaen itseensä aiheuttamansa haavan vatsassaan ristin muodossa, kertoi Viasna.
Ales Pushkin osallistui vuosina 2020-2021 pidettyihin massaprotesteihin, jotka saivat alkunsa Lukashenkon petollisesta vaalivilpistä. Viranomaiset alkoivat vangita monia mielenosoittajia, kun taas toiset pakenivat maasta.
Hänen työnsä herättivät valkovenäläisten viranomaisten huomion vuosien varrella.
Yksi hänen tunnetuimmista performansseistaan oli vuonna 1999, kun hän merkitsi viisivuotisjuhlan Aleksandr Lukashenkon vallasta kaatamalla punaisen kottikärryn täynnä lantaa Minskin hallintorakennuksen pääsisäänkäynnin eteen, asetti kuvan Lukashenkosta lannan päälle ja lävisti sen haravalla.
“Ales oli uskomattoman lahjakas, provokatiivinen ja rohkea taiteilija – hyvä ihminen. Ja hän pysyy sellaisena meidän silmissämme. Muu ei enää merkitse mitään. Hän jää taiteilijaksi ja henkilöksi, joka tapettiin vankilassa, tapettiin tämän hallinnon toimesta. Hän kuoli kielen, lahjakkuuden ja rohkeuden takia. Koska hän oli valkovenäläinen”, kirjailija Alhierd Bacharevič sanoi ja lisäsi, että “tätä murhaa ei voi antaa anteeksi”.
Viasna on vahvistanut, että Valko-Venäjällä on lähes 1 500 poliittista vankia, mutta jotkut ihmisoikeusaktivistit uskovat, että todellinen lukumäärä on vähintään kolminkertainen.