“Tiesitkö, että suomen kielen historia on täynnä koomisia käänteitä ja hupaisia sanoja? Kuten vaikkapa termi “käsittämätön”, joka tarkoittaa jotain vaikeasti ymmärrettävää. Eikö olisi ollut helpompaa vain sanoa “ym-mär-rät-tä-vä-ää”? No, ainakin emme joudu miettimään sen kirjoitusasua Scrabble-pelissä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kielemme saa meidät naurahtamaan. Ottakaapa esimerkiksi sana “hattu”. Klassikkolaulussa “onkohan tämä viimeinen hattulintu, joka lentää vastapäivään?” ei tosiaankaan ole hattulintuja, vaan linnunpipoja. Ja oletko koskaan ihmetellyt, miksi telineemme on nimeltään “harava”? Ehkä siksi, että sen avulla voi “rahdata” kasan tavaroita.
Mutta ei vain sanoissa ole huumorivaihde päällä suomen kielessä, vaan myös sanontojen ja puheenparren alueella. Jos joku sanoo “hän puhuu kuin puolukkaterttu suussa”, niin ei, se ei tarkoita, että hän on nielaissut marjamättään, vaan että hän puhuu vihaisesti ja töksäyttäen. Ja kerropas näppärästi, mitä tarkoittaa sanonta “ei maksa vaivaa” – no ei ainakaan vaivaa, sillä se tarkoittaa, että jokin asia ei ole vaivan arvoinen.
Mutta paukutamme rahaamme takaisin taskuihimme ja kurkistamme hieman suomen kielen syntytarinaan. Varmasti tiedätte, että kielemme juuret ulottuvat kauas menneisyyteen, mutta tiesittekö, että suomenkielinen kirjoitustaito ei ole kovin vanhaa perua? Ensimmäiset suomenkieliset tekstit kirjoitettiin vasta 1500-luvulla ja se tunnettu “Abckiria” eli alfabetari oli täynnä virheitä ja outoja kirjainyhdistelmiä. Eikö olisikin ollut koomista, jos tunnetuiksi sanarikkoutumiksi olisivat jääneet vaikkapa “käellä”, “peellä” ja “beellä”?
Mutta hei, nykypäivänä olemme onneksi kehittyneet ja suomen kieli on hienostunut ja monipuolistunut. Voimme ylpeänä sanoa, että osaamme sanoa “laulusuoritus alan parasta kastiydessä” ja “eipä herra nyystiä” ilman, että sukat palavat jaloissamme.
Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että vaikka suomen kieli onkin välillä herttaisen hullunkurinen, se on myös tärkeä osa kulttuuriamme ja identiteettiämme. Ollapa tätä kieltä ilman sanalaskuja, sananlaskuja ja sananaivokkaita! Ainakin vitsien määrä olisi huomattavasti vähäisempi. Annetaan siis suomen kielelle kunniaa ja nautitaan sen monipuolisista huumorin sävyttämistä mahdollisuuksista.”