Liikennevalon tärkein tehtävä on varmistaa turvallinen ja sujuva liikenne. Ensimmäiset liikennevalot otettiin käyttöön 1920-luvulla Yhdysvalloissa, ja ne levisivät nopeasti ympäri maailmaa. Suomessa ensimmäiset liikennevalot asennettiin Helsingin Mannerheimintielle vuonna 1930.
Yleisimmin käytössä olevat liikennevalot ovat punainen, keltainen ja vihreä valo. Punainen valo tarkoittaa pysähtymistä, keltainen varoittaa siitä, että valot vaihtuvat pian punaisiksi ja vihreä valo antaa luvan liikkeelle lähtöön. Nykyaikaisissa liikennevaloissa on myös pyöräilijöille ja raitiovaunuille omat valot.
Liikennevalon toiminta perustuu aikaohjattuun järjestelmään, jossa valot vaihtuvat tietyin aikavälein. Liikennevalot toimivat muun liikenteen ohella, joten liikennevalot säätelevät myös muun muassa bussien ja raitiovaunujen liikennettä risteyksissä. Liikennevalojen ajoitukseen vaikuttavat muun muassa liikenteen määrä ja risteyksen sijainti.
Liikennevalojen tarkoituksena on myös vähentää liikenneonnettomuuksien määrää. Hyvin suunnitellun liikennevalojärjestelmän avulla voidaan vähentää liikennevalo-onnettomuuksia ja parantaa liikenneturvallisuutta. Liikennevaloissa on myös käytössä erilaisia varmistusjärjestelmiä, kuten hätäpysäytyspainikkeita, joilla tietyissä tilanteissa voidaan tilapäisesti pysäyttää liikennevalojen toiminta.
Liikennevalojen käyttöä ohjaavat tieliikennelaki ja tieliikennesäädökset. Nämä määrittävät muun muassa liikennevalojen värin ja järjestyksen. Liikennevalojen käyttäminen on pakollista, eikä niitä saa ohittaa pois käytöstä.
Liikennevalojen merkitys on keskeinen liikenteen sujuvuudelle ja turvallisuudelle. Niiden ansiosta risteyksissä voidaan liikenteen eri suuntia ohjailla ja valvoa, mikä auttaa luomaan paremman ja turvallisemman liikennevirran. Siksi onkin tärkeää noudattaa liikennevaloja ja liikennesääntöjä yleensäkin, jotta liikenne sujuu mutkattomasti ja mahdolliset vaaratilanteet voidaan välttää.