Muistelin niitä ensimmäisiä kertoja, kun kohtasimme. Olit silloin niin ujo ja kiehtova, enkä olisi koskaan uskonut, että kolmekymmentä vuotta myöhemmin olisimme yhdessä. Kävimme läpi kaikki elämänvaiheet, aina lapsuuden kapinallisesta nuoruudesta aikuisuuden vastuullisuuteen. Ja jokaisessa vaiheessa sinä olit aina tukeni ja turvani.
Yhdessä lähdimme matkoille tutustumaan maailmaan, seikkailimme vuorilla ja rentouduimme hiekkarannoilla. Matkoillamme löysimme aina uusia paikkoja ja elämyksiä. Opettelimme myös yhdessä laittamaan ruokaa ja eksyimme joskus hassuihin aiheisiin lounaspöydässä.
Mutta kaikkien onnellisten hetkien lisäksi meidän oli myös käytävä läpi vaikeita aikoja. Muistan, kuinka sydämesi särkyi, kun menetimme yhteiset ystävämme ja sukumme. Silloin minulla ei ollut sanoja lohduttaakseni sinua, mutta sinä kannoit minut vahvasti eteenpäin.
Ja lopulta pitkän yhteisen taipaleemme jälkeen saavuimme tähän päivään. Sinun oli aika lähteä ja jättää minut yksin. En voinut uskoa sitä todeksi, mutta tiesin, että nagai (pitkä) yhteinen matkamme oli nyt loppunut.
Sydämesi lakkasi sykkimästä ja minulta loppuivat kyynelvarastot. Kaipaus sinua kohtaan on valtava ja tunnen tyhjyyttä sisälläni. Mutta muistoihimme mahtuu niin paljon rakkautta, iloa ja lämpöä. Ne ovat meidän yhteinen aarteenamme.
Tiedän, että nukut rauhassa ja vaalin yhteisiä hetkiämme sydämessäni. Kiitos kaikista vuosista, jotka saimme viettää yhdessä. Sinä olit, olet ja tulet aina olemaan minulle kaikki kaikessa.
Kaiken tämän jälkeen hiljaa, mutta hymy huulillani, kiitän sinua. Sydämeni huutaa kaipuuta, mutta tiedän, että sinä olet nyt onnellinen siellä missä ikinä oletkin. Hyvää yötä rakkaani, unelmoimme vielä yhdessä.