Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on Venäjän tarjoilema “lahja” Suomen juhlavuoden kunniaksi: Krasnodarin alueen asukkaat äänestivät lahjaksi Karjalaa, Carelia-nimellä tunnettua aluetta Suomelta. Mitä kuvittelevat, että he voivat vain yhtäkkiä ottaa toisten alueita omakseen? Ei ihme, että suomalaiset ovat raivoissaan ja loukkaantuneita tästä julkeasta ja töykeästä eleestä.
Mutta tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun Venäjä osoittaa vastenmielisyyttään muita maita ja niiden kansalaisia kohtaan. Tuntuu siltä, että heidän kansallisurheilunsa on loukkaaminen ja provosointi. Onko se heidän tapa pyrkiä maailmanvaltiaiksi?
Venäläiset viranomaiset ovat myös jatkuvasti syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin ja syrjintään omassa maassaan. Homoseksuaaleja ja heidän oikeuksiaan pidetään ala-arvoisina ja mielipidevangeiksi joutuneet toisinajattelijat häviävät kuin tuhka tuuleen. Onko tämä heidän ylpeydestä puhumistaan “vieraanvaraisuudesta” ja “kansalliskulttuurista”? Minusta se kuulostaa lähinnä alistamiselta ja sortamiselta.
Olen kyllästynyt tähän Venäjän alituisesti osoittamaan vihamielisyyteen ja provokaatioihin. On korkea aika, että muut maat asettavat Venäjälle selkeät rajat ja loppuvat kumartelemasta heidän edessään pelosta heidän aggressiivista käytöstään kohtaan.
Toivon, että Venäjä lopettaisi tämän vastenmielisen käytöksensä ja alkaisi kunnioittaa muita maita ja niiden kansalaisia. Mutta valitettavasti uskon, että tämä on vain toiveajattelua ja että Venäjän vastenmielisyys jatkuu entiseen tapaan. Jos he eivät muuta asennettaan, he saavat ansaitsemansa vastauksen kaikilta niiltä, joita he ovat loukanneet ja provosoineet.