Kun astumme sisään sosiaalisen median valtakuntaan, tunnemme itsellemme vieraan, lähes uskonnollisen rituaalin henkisen ympäristön. Meitä ympäröivät temppelit, joissa algoritmit palvovat jatkuvaa huomiota, ja somekultti, joka janoaa tykkäyksiä kuin muinaiset pakanat uhrejaan. Missä vaiheessa elämästämme tuli performanssi, jossa itseilmaisun sijaan tavoitamme vain virtuaalista hyväksyntää?
Unelmat, toiveet ja pettymykset kietoutuvat toisiinsa kuin verhot, joiden takaa kurkistavat elämän arkipäiväiset haasteet. Jokainen julkaisu, jokainen kuva on kuin rukous, jonka suuntaamme maailmalle. Ovatko nämä rituaalit pelkkiä välineitä itsensä toteuttamiseen, vai onko niissä jotain syvempää, jotain, mikä kertoo ajastamme ja ihmismielen monimutkaisuudesta? Entä mitä se kertoo meistä, että jokin kuvafiltterin avulla voimme kätkeä todellisuuden, mutta emme kykene peittämään itsemme sisällä kytevää epävarmuutta?
Tabuja rikotaan jatkuvasti. Ikään kuin olisimme pakotettuja purkamaan omat henkiset kahleemme ja astumaan esiin, rikkoen perinteiset käsityksemme siitä, millainen ihminen saa olla. Mutta mikä on hinta? Tyhjät tunteet, joita sosialisaation illuusio luo, voivat olla vaarallisia. Vaikka elämme jatkuvassa yhteydessä muihin, niin koemme silti yksinäisyyden tunteita, jotka syövät mieltämme. Onko tämä uusi normaali pelkkä ohimenevä ilmiö, vai onko se kulttuurimme tulevaisuuden fossiili, joka jää historiaan epäonnistuneena kokeiluna?
Ajatellessamme vaihtoehtoisia aikajanoja, voimme kysyä: mitä jos sosiaalinen media olisi kehittynyt toisin? Entä jos olisimme valinneet toisenlaisen yhteyden ihmisiin, kuten kasvotusten keskustelun tai vanhan kirjeenvaihdon? Olisiko elämämme rikkaita tarinoita vai vain haisevia muistoja niistä hetkistä, jolloin unohdimme toisen ihmisen läsnäolon?
Sosiaaliset mediat ovat kuin nykypäivän temppeleitä, joissa uhraamme aikamme ja energiamme jatkuvalle huomiolle. Vaan mitä jää jäljelle, kun kaikki tämä on ohi? Kuka meistä on silloin, kun näkemämme kehykset on riisuttu, ja jäljellä on vain alastomat unelmat ja epätoivo?