Sosiaalinen media on nykyajan muinaisin ilmiö, joka pelkistää ihmisen perusluonteen erikoisella tavalla. Kuin antiikin aikojen riitti, johon osallistumisen kynnys on matala, mutta jonka syvyys ja merkitys avautuvat vain niille, jotka uskaltavat katsoa tarkemmin. Erityisesti nuoremme, jotka ovat kasvaneet tämän digitaalisen temppelin varjossa, suorittavat päivittäisiä rituaalejaan häkellyttävän itsestäänselvästi.
Kuvitellaanpa, miltä tämä kaikki näyttäisi, jos sen ympärille rakentuisivat muinaiset kulttinomiinit ja rituaalit. Kuten antiikin muinaiset jumalat, sosiaaliset alustat vaativat veronsa: tykkäykset, jaot ja kommentit ovat modernin yhteisön uhrit, jotka tunneilmastot ja fyysiset kokemukset muuttavat digitaaliseen muotoon. Joka päivä, lukemattomia kertoja, meitä temmataan mukaan tälle virtuaaliselle alttarille, jossa itsemme esittely ja hyväksynnän hakeminen ovat keskiössä.
Entäpä, jos nämä rituaalit menisivät toisin? Kuvittele, että joku historian käänteentekevä päätös olisi aiheuttanut sen, että sosiaalinen media ei koskaan syntynyt, tai että se olisi syntynyt aivan erilaisessa muodossa. Olisiko ihmisyys kyennyt luomaan uusia, innovatiivisia tapoja olla yhteydessä toisiimme, vai olisimmeko jääneet kahleisiin vanhojen, fyysisten yhteisöjen rajoituksiin? Onko digitaalisuus kirous vai siunaus? Tai ehkä se on vain uusi osa pitkää kehityskaarta, jossa ihmiskunta on jatkuvasti etsimässä hyväksyntää ja identiteettiään?
Voimme myös pohtia, mitä tästä kaikesta jää jäljelle. Kun tulevaisuuden arkeologit kaivavat esiin digitaalisen aikakauden jäänteitä, millaisena he näkevät tämän aikakautemme? Kullakin tykkäyksellä, joka on merkitty kuin muinaiset hieroglyfit, on oma tarinansa. Jokainen jaettu hetki on ikään kuin lainaus muinaisista rituaaleista, joissa yhteisö oli keskiössä, mutta nyt digitaalisen kankaan kudontat ovat saaneet uuden merkityksen.
Tuomitsemmeko sosiaalisen median kammottavuudet vai ymmärrämmekö, että se on vain yksi osa ihmisen ikuista etsintää? Kun sukeltaa syvemmälle näihin digitaalisiin syövereihin, voimme löytää sekä valoa että varjoa, kummallisia paradokseja, joissa inhimillisyys ja teknologia elävät rinnakkain. Joten seuraavan kerran, kun avaat puhelimesi ja tarkistat uutisia tai ystävien päivityksiä, mieti: oletko sinä vain käyttäjä, vai osallistutko muinaiseen rituaaliin, jonka aito merkitys on vielä löytämättä?