Wagner-johtaja, oligarkki Jevgeni Prigozhin, joka tunnetaan myös nimellä “Putinin kokki” tai #Putinin Teurastaja”, antoi äskettäin pitkän haastattelun Kreml’in-myönteiselle aktivistille Konstantin Dolgoville. Haastattelu herätti huomiota riippumattomassa venäläisjulkaisussa Meduza’ssa, joka kutsui sitä “loistavaksi”. Prigozhin puhui Ukraina’sta ja Venäjä’n hyökkäyssodasta asioita, joita ei muuten Venäjällä uskalleta ääneen sanoa.
Prigozhin huomautti, että Vladimir Putin’in julistama “sotilaallinen erikoisoperaatio” Ukrainaa vastaan, jonka tarkoituksena oli “denatsifioida ja demilitarisoida” maa, on täydellisesti epäonnistunut. Hän kertoi venäläisten marssineen Ukrainaan etsimään natseja ja saaneen nenilleen joka puolella maata.
“Halusimme denatsifioida Ukrainan, mutta sen sijaan olemme tehneet siitä maailmankuulun kansakunnan. He ovat kuin muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset loistonsa päivinä. Mitä tulee demilitarisointiin: jos heillä oli erikoisoperaation alussa 500 tankkia, nyt heillä on niitä 5000. Jos heillä oli alun perin 20 000 koulutettua sotilasta, nyt heitä on 400 000. Kuinka me muka demilitarisoimme ne? Päinvastoin, me olemme militarisoineet Ukrainan”, Prigozhin totesi.
Prigozhin myönsi, että Ukrainan asevoimat ovat tällä hetkellä yksi maailman vahvimmista armeijoista. Hän kehui heidän organisaatiotaan, koulutustaan ja tiedustelutaitojaan. Ukrainalaiset tuntevat niin neuvostoaikaiset kuin Nato-järjestelmätkin. Heidän tavoitteenaan on saavuttaa suuri päämäärä, kuten me teimme Suuren isänmaallisen sodan aikana, Prigozhin totesi.
Prigozhin esitti myös huvittavan ajatuksen siitä, että Kiina pakottaisi osapuolet rauhaan ja Venäjä saisi pitää valtaamansa alueet Ukrainalta. Hän itse kuitenkin epäili tätä ja oli pessimistinen näkemyksensä suhteen. Hänen mukaansa Ukraina onnistuisi palauttamaan ennen vuotta 2014 olleet lailliset rajansa, ellei valmistauduta ankaraan sotaan.
Prigozhin arvosteli vulgaaristi Venäjän hallintoeliitin hemmoteltua jälkipolvea, joka esittelee sosiaalisessa mediassa ylellistä elämäänsä samalla kun tavalliset rahvaan pojat palaavat kotikyliinsä arkkuunsa käärityinä äitiensä itkiessä. Tällainen tilanne on kestämätön, hän myönsi.
Hän varoitti, että tämä kahtiajako voisi päättyä vallankumoukseen, jossa ensin kapinoivat sotilaat ja sitten heidän läheisensä. Prigozhin huomautti, että jo nyt on kaatunut satoja tuhansia ihmisiä, ja luultavasti tulee kaatumaan vielä enemmän. Hän ei uskonut, että Venäjä vetäytyisi sodasta.
Prigozhin paljasti, että Wagnerilla on tällä hetkellä 6000 potentiaalista komppanianpäällikköä, jotka kykenisivät johtamaan vähintään 600 000 miestä. Hän haluaisi lisää miehiä Wagneriin, jotta he voisivat laajentaa toimintaansa ja vallata koko Donbas’in. Hän kritisoi pääesikunnan päällikköä Valeri Gerasimovia ja puolustusministeri Sergei Shoigua, ja toivoi entisen apulaispuolustusministerin, kenraalieversti Mihail Mizintsevin nousevan puolustusministeriksi ja Sergei Surovikinin pääesikunnan päälliköksi.
Prigozhin kannatti niin sanotun “sotapuolueen” linjaa, jonka mukaan Venäjän tulisi keskittää kaikki voimavaransa sotaan ja sen voittamiseen. Hän ehdotti sotatilalain julistamista, liikekannallepanojen aloittamista ja kaikkien kykenevien mobilisointia. Hän kehotti lopettamaan maan käytäntö, eli kleptokratia sekä infrastruktuurin rakentaminen ja keskittymään ainoastaan sodankäyntiin.
Prigozhin ei kuitenkaan kannattanut ydinaseiden käyttöä. Hän vertasi ydinpommia kirveeseen, jonka käyttö ei ole reilua. Hän oli sitä mieltä, että Venäjän tulee keskittyä “rehelliseen” taisteluun, jossa joko voitetaan tai tullaan voitetuksi. Koko Venäjä tulee alistaa sodalle, hän totesi.
Prigozhinin näkemykset herättävät varmasti voimakkaita reaktioita ja keskustelua. On selvää, että hän edustaa äärimmäistä näkemystä ja hänen ajatuksensa eivät välttämättä ole yleisesti hyväksyttyjä. Kuitenkin Meduzan kuvaillessa haastattelua “loistavaksi” ja Prigozhinin uskaltaneen sanoa ääneen asioita, jotka eivät muuten Venäjällä ole mahdollisia, herättää kysymyksiä sananvapaudesta ja poliittisesta ilmapiiristä Venäjällä.
On tärkeää muistaa, että tämä on yksittäisen oligarkin haastattelu, eikä hänen mielipiteidensä tarvitse edustaa koko Venäjän hallinnon tai kansan kantaa. Silti Prigozhinin näkemykset tarjoavat ikkunan siihen, millaisia ajatuksia ja näkökulmia Venäjän sisältä käsin voi löytyä.
