Eräänä kauniina kesäpäivänä päätimme lähteä yhdessä kaveriporukalla pienelle seikkailulle luontoon. Olimme kyllästyneet kaupungin vilskeeseen ja halusimme vaihtelua arkeen. Päätimme suunnata kohti paikkaa, joka oli meille kaikille uusi ja tuntematon. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään suuria retkiä, vaan vain nauttia ulkoilusta ja olla yhdessä.
Lähdimme matkaan aamupäivällä ja autoimme toisiamme pakkaamaan mukaan eväitä, juomaa ja lämpimiä vaatteita. Vaikka kesän lämpö helli vielä, oli parempi varautua mahdollisiin yllättäviin säämuutoksiin. Matkaajina meillä oli neljä ystävystä, joilla kaikilla oli erilaisia kuljetusvaihtoehtoja. Minä itse otin mukaani pyöräni, sillä matka ei ollut kovin pitkä ja ajatukseen fillaroida kauniin luonnon keskellä tuntui mukavalta.
Saavuimme lopulta perille ja yllätyimme positiivisesti näkemästämme. Paikka oli rauhallinen ja täynnä vehreyttä. Raivauduimme läpi tiheän metsän ja saavuimme lopulta järven rantaan. Kirkasvetisen järven ympärillä oli puoliympyrän muotoon rakennetut riippumattoalueet, jotka näyttivät kutsuvalta. Löysimme itsellemme mukavan paikan ja järjestelimme kamppeemme. Kun ympärillä ei ollut muita ihmisiä, alkoi tuntua kuin olisimme ihan omassa maailmassamme.
Vietimme aikaa jutellen ja rentoutuen riippumatoilla. Nautimme eväitämme ja juomiamme samalla kun ihailimme rauhallista järvenpintaa. Linnut lauloivat ympärillämme ja puut humisivat tuulessa. Kaikki tuntui niin täydelliseltä ja kutkuttavalta. Emme suunnitelleet etukäteen mitään ohjelmaa, joten päivän kulku oli täysin rennon improvisoinnin varassa.
Päätimme lähteä tutustumaan alueen metsäpolkuihin ja löysimme sieltä upeita maisemia. Pyöräily maastossa oli hauskaa ja hieman jännittävääkin, sillä joskus polut veivät todella kapeille kallioisille poluille. Luontoäiti tarjosi meille kaikille huikeita kokemuksia, joita emme olisi voineet edes kuvitella. Löysimme luontopolkujen varsilta erilaisia marjapensaita, joilta saimme napattua maistiaisia. Syntyi jopa pieni marjansyöntikilpailu siitä, kuka löytäisi suurimman mustikan.
Päivä kului nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan, aurinko alkoi jo laskea horisontin taakse. Keräsimme kamamme ja lähdimmekin takaisin kotiin päin. Matkalla takaisin mietimme päivän parhaita hetkiä ja nauroimme yhdessä muistoille, jotka jäisivät meille ikuisiksi. Seikkailu oli virkistävä ja onnistunut, ja päivän päätteeksi olimme kaikki samaa mieltä: tällaisia retkiä täytyy ehdottomasti tehdä useammin.
Onneksi Suomessa riittää upeita luontokohteita, joissa voi irtautua arjesta ja päästä nauttimaan raikkaasta ilmasta ja luonnon rauhasta. Oli hienoa huomata, että vain lyhyen matkan päässä kotikulmiltamme löytyi tällainen ihana paikka, jossa viettää rentouttava päivä yhdessä ystävien kanssa. Seikkailu opetti meille jälleen, että joskus pienet spontaanit ideat voivat olla parhaita ja antaa paljon enemmän kuin etukäteen suunnitellut retket. Etukäteen ei tarvitse aina tietää mihin suuntaan on menossa, seikkailu vie mukanaan ja antaa mahdollisuuden unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain tärkeimpään – yhdessäoloon ja elämän ihmeellisyyteen.