Venäjällä on pitkä historia riippumattomien tiedotusvälineiden tukahduttamisessa ja lehdistönvapauden rajoittamisessa. Viime vuosina riippumattomien mediatyöntekijöiden tilanne on muuttunut yhä ankeammaksi, kun Venäjän hallitus on tehostanut ponnistelujaan hillitäkseen kertomuksia ja hiljentääkseen eriävät äänet.
Venäjän hallitus presidentti Vladimir Putinin johdolla on tehnyt selväksi, että se pitää riippumatonta mediaa uhkana auktoriteetilleen. Tämän seurauksena hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin rajoittaakseen riippumattomien mediatyöntekijöiden mahdollisuuksia raportoida uutisista ja ilmaista mielipiteensä.
Yksi yleisimmistä Venäjän hallituksen käyttämistä taktiikoista riippumattoman median hiljentämiseksi on rajoittavien lakien ja määräysten määrääminen. Esimerkiksi Venäjä hyväksyi vuonna 2014 lain, joka edellyttää, että kaikki yli 3 000 päivittäistä kävijää vierailevat verkkosivustot rekisteröityvät hallitukseen joukkotiedotusvälineiksi. Tämä laki näennäisesti hyväksyttiin “äärimmäisen” sisällön torjumiseksi, mutta käytännössä sitä on käytetty hallitusta kritisoivien riippumattomien uutissivustojen ja bloggaajien kohdistamiseen.
Näiden oikeudellisten rajoitusten lisäksi Venäjän hallitus on turvautunut myös suorempiin pelottelu- ja pakkokeinoihin. Riippumattomat mediatyöntekijät Venäjällä ovat raportoineet saaneensa uhkailuja puheluita ja sähköposteja, poliisin ratsastaneen heidän toimistoihinsa ja koteihinsa ja joutuneensa jopa fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.
Ehkä tunnetuin esimerkki tällaisesta pelottelusta on Anna Politkovskajan, venäläisen toimittajan tapaus, joka oli tunnettu Tšetšenian konfliktin kriittisestä raportoinnista. Politkovskaja ammuttiin kerrostalossaan vuonna 2006, minkä monet uskovat olleen poliittisesti motivoitunut salamurha.
Riskeistä huolimatta Venäjällä on edelleen riippumattomia mediatyöntekijöitä, jotka ovat sitoutuneet kertomaan totuuden ja pitämään hallituksen vastuullisena. Nämä toimittajat, bloggaajat ja aktivistit työskentelevät usein äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ja kohtaavat jatkuvaa häirintää ja jatkuvaa pidätyksen tai väkivallan uhkaa.
Venäjän hallituksen pyrkimykset vaientaa riippumattomia mediatyöntekijöitä eivät ole uhka vain yksittäisille toimittajille ja bloggaajille. Ne ovat myös uhka vapaan ja avoimen yhteiskunnan perustana oleville demokraattisille arvoille ja periaatteille. Ilman vapaata ja riippumatonta lehdistöä kansalaisilta evätään pääsy tietoihin, joita he tarvitsevat tietoon perustuvien päätösten tekemiseen, ja valtion virkamiehet voivat toimia rankaisematta tietäen, että heidän toimintansa eivät ole julkisen valvonnan alaisia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että riippumattomien mediatyöntekijöiden tilanne Venäjällä on syvästi huolestuttava. Venäjän hallituksen pyrkimykset rajoittaa lehdistönvapautta ja tukahduttaa eriävät äänet ovat uhka demokratian perusperiaatteille, ja niitä on vastustettava jokaisen, joka arvostaa vapaita ja avoimia yhteiskuntia. Riskeistä huolimatta on olennaista, että riippumattomat mediatyöntekijät raportoivat edelleen totuutta ja pitävät Venäjän vastuussa tekemistään rikoksista.