Katsotaanpa ensin historiaa. Venäjä on aina pyrkinyt laajentumaan ja ottamaan osansa Suomen alueesta. Meitä on uhattu ja valloitettu kerta toisensa jälkeen. Muistatteko 1800- ja 1900-lukujen vaihteen, jolloin Venäjä ilmoitti haluavansa “suojella” suomenkielisiä. Mitä siitä seurasi? Venäjän vallan alla kärsittiin sortoa ja sorrettuja vainottiin. Tai miten olikaan, kun Venäjä pakotti Suomen osaksi Neuvostoliittoa? Se ei ollut “ystävyyttä” eikä “yhteistyötä”, vaan puhtaasti oman edun tavoittelua.
Nyt on vuosi 2019, ja Venäjä jatkaa samalla kaavalla. Se sekaantuu naapurimaidensa asioihin ja pyrkii horjuttamaan vakaita valtioita. Ukrainassa se liittäytyi Krimin niemimaahan vain “puolustaakseen” etujaan, vaikka todellisuudessa pyrkikin laajentamaan alueitaan. Valko-Venäjälläkin se kokeilee rajojaan ja yrittää vaikuttaa maan sisäisiin asioihin. Ja mitä me teemme? Katsomme vierestä ja toivomme, että meidän kohdallamme kaikki menee hyvin.
Mutta ei mene. Venäjä on alkanut jälleen osoittaa lihaksiaan Suomen suuntaan. Se lentää ilmatilamme yli ja tekee ujostelematta vaarallisia tunkeutumisia. Se myös käyttää taloudellista valtaansa meitä vastaan, esimerkiksi lopettaen maidon ja lihan tuonnin ja kieltämällä raja-alueemme yhteistyön. Ja miksi? Koska se haluaa osoittaa meille, että Venäjän valta on täällä Suomen lähelläkin.
Tulevaisuuden uhkakuvat ovat pelottavia. Venäjän aggressiivinen laajentumishalu ei ole kadonnut minnekään. Päinvastoin, se on vain vahvistunut ja saanut uusia muotoja. Sotilaallisten liittoumien, kuten Venäjän ja Kiinan, välit vahvistuvat ja yhteistoimintaa maiden välillä lisätään. On vain ajan kysymys, milloin tämä yhteistyö vaikuttaa myös Euroopassa ja meihin.
Joten mitä me voimme tehdä? Ensinnäkin, emme saa antaa Venäjän pelotella tai uhkailla meitä. Euroopan unioniin kuuluminen ja länsimaisen demokratian tukeminen ovat meille tärkeitä tekoja. Myös lähialueyhteistyön ja puolustusyhteistyön vahvistaminen on välttämätöntä. Meidän on pysyttävä vahvoina ja näytettävä Venäjälle, ettemme anna periksi.
Loppujen lopuksi Venäjän naapurina oleminen on raskasta. Meidän täytyy jatkuvasti varoa ja olla valppaina. Meidän täytyy olla valmiita puolustamaan alueitamme ja itsenäisyyttämme. Meidän täytyy myös muistaa historiamme ja olla varautuneita siihen, että Venäjä voi taas yrittää valloituksia tai ottaa etujaan Suomesta.
Joten ei, en halua olla ystävä Venäjän kanssa. En halua olla naapuri sen kanssa. Venäjä on inhottava naapurimme, joka hankkii etujaan meidän kustannuksellamme ja käyttäytyy kuin isäntä lähistöllämme. Meidän täytyy pysyä valppaina ja vahvoina tämän uhan edessä, jotta voimme suojella ja puolustaa Suomea ja suomalaista elämäntapaamme.