Wagner-ryhmän johtajan Jevgeni Prigozhinin viikonlopun kapina on tuonut julman valokeilan Venäjän presidentti Vladimir Putinin hallinnon ilmeisesti hauraalle tilalle. Vaikka Prigozhin suostuikin pian perääntymään ja käski palkkasoturijoukkojensa lopettaa etenemisen kohti Moskovaa, sotapäällikköjen johtama kapina korostaa jälleen kerran aggressiivisen ja epävakaan ydinasevallan aiheuttamia välittömiä ja olemassaoloa uhkaavia riskejä maailmalle.
Siitä lähtien kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan viime vuonna – ja erityisesti siitä lähtien kun kävi selväksi, ettei Putin saavuttaisikaan nopeaa voittoa, jota hän ilmeisesti odotti – painajaismaiset skenaariot ovat olleet läsnä. Putin voisi joutua syrjään vallasta, jättäen taakseen hajanaisen Venäjän, jossa eri “sotapäälliköt” kilpailevat vallasta – mukaan lukien maailman suurimman ydinasearsenaalin hallinnasta.
Kun Prigozhin syytti Venäjän omia sotajoukkoja Wagner-ryhmän leirien hyökkäämisestä, otti haltuunsa Venäjän eteläisen sotilaspiirin päämajan Rostov-on-Donissa ja käski palkkasotureidensa marssia kohti Moskovaa, tämä skenaario näytti todennäköiseltä. Vaikka tämä tietty vallankaappaus ei toteutunut, ei ole takuuta siitä, etteikö uusi seuraisi perässä, etenkin kun otetaan huomioon Prigozhinin näyttämä tuki joidenkin Venäjän väestönosien keskuudessa.
Mutta vaikka Putin pysyisikin Kremlinissä, Venäjän ydinaseet aiheuttavat välittömän uhan. Loppujen lopuksi on ollut ydinkonfliktin uhka, joka on estänyt länttä puuttumasta sotilaallisesti Ukrainan puolustukseen ja pakottanut NATO:n tarkkaan harkitsemaan sotilaallisen tuen ajoitusta ja luonnetta Ukrainan taistelijoille. Itse asiassa Putin on toistuvasti muistuttanut länttä varovaisuudesta. Vuonna 2014 – samana vuonna kun Venäjä hyökkäsi Itä-Ukrainan Donbasin alueelle ja liitti Krimin itseensä – Venäjä muutti sotilasdoktriiniaan sisältämään ydinaseiden ensisijaisen käytön vastauksena konventionaaliseen hyökkäykseen, joka uhkaa Venäjän valtion olemassaoloa. Neljä vuotta myöhemmin Putin vahvisti sitoutumuksensa tähän periaatteeseen. Kyllä, se olisi “maailmanlaajuinen katastrofi”, hän selitti, mutta siltkään maailmaa ilman Venäjää ei tarvitse olla olemassa ollenkaan.
Putin on lisännyt ydinase-merkityksiään. Viime syyskuussa hänen puheessaan, jossa hän ilmoitti neljän ukrainalaisen alueen liittämisestä itseensä, hän vilisi raivoisia arvosteluja Yhdysvaltojen sotilaallisesta menneisyydestä – mukaan lukien sen asema ainoana maana, joka on koskaan käyttänyt ydinaseita.
Tämän kuun alussa Putin vahvisti jälleen halukkuutensa käyttää ydinaseita “Venäjän valtion olemassaolon”, sen “alueellisen koskemattomuuden, itsenäisyyden ja suvereniteetin” suojelemiseksi. Hän korosti myös, että hän pitää Venäjän massiivista arsenaalia “kilpailuetuna” NATO:a vastaan. Helmikuussa Venäjä vetäytyi New Start -nimisestä viimeisestä voimassa olevasta ydinsulkusopimuksestaan Yhdysvaltojen kanssa.
Putinin provosoiva ydinaseisiin liittyvä retoriikka on viime aikoina saanut vastakaikua muilta tunnetuilta venäläisiltä. Sergei Karaganov, Venäjän ulko- ja puolustuspolitiikan neuvoston kunniajäsen, esitti äskettäin kannanoton ennaltaehkäisevien ydiniskujen puolesta. Hän väittää, että Venäjä voisi “iskemällä joukon kohteita useissa maissa” saada “järjen palaamaan niiden, jotka ovat menettäneet sen” ja “murtamaan lännen tahtoa”. Vaikka tällainen ehdotus tuleekin haukansilmäiseltä Karaganovilta, se on järkyttävä. Mutta vielä huolestuttavampia ovat vastaavat tuleentulisia lausuntoja historiallisesti maltillisilta henkilöiltä. Dmitri Trenin – entinen Carnegie Moscow Centerin johtaja, jota on kauan pidetty järjen äänenä Venäjällä – kannattaa nyt “ydinluodin” asettamista “revolverin rumpuun”. Trenin ehdottaa, että ennaltaehkäisevä isku voisi “hälventää myytin” NATO:n kollektiivisen puolustuslausekkeen ympärillä ja johtaa liiton hajoamiseen.
Toisin sanoen, joitakin eriäviä mielipiteitä on ilmaantunut. Fjodor Lukyanov, Venäjän ulko- ja puolustuspolitiikan neuvoston puheenjohtaja, Ivan Timofeev, Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston pääjohtaja, ja Venäjän tiedeakatemian Alexei Arbatov ovat kyseenalaistaneet Karaganovin logiikan.
Mutta tällaiset argumentit on esitettävä isänmaallisin termein, koska Venäjällä vallitsee nyt neuvostotyylinen sorto, josta esimerkkinä on äskettäinen Wall Street Journal -toimittajan Evan Gershkovichin pidätys ja opposition edustajan Vladimir Kara-Murzan kohtuuton vankeustuomio. Venäjällä sisäinen sorto on historiallisesti usein liittynyt ulkoiseen aggression.
Tällä hetkellä Putin sanoo, että Venäjä ei tarvitse käyttää ydinaseita – ainakaan puolustaakseen Venäjän valtion olemassaoloa. Mutta sotapäällikkö kuten Prigozhin saattaisi olla eri mieltä. Joka tapauksessa “taktisten” ydinaseiden käyttö Ukrainassa näyttää yhä todennäköisemmältä. Venäjän perinteisten aseiden loppuessa lähelle loppuaan se on hiljattain toimittanut erän tällaisia aseita lähimmälle liittolaiselleen Valko-Venäjälle ja suunnittelee lisää toimituksia.
Huhtikuussa kolmasosa venäläisistä Levada Centerin tekemän kyselyn vastaajista uskoi, että heidän johtajansa olivat valmiita käyttämään ydinaseita Ukrainassa, vaikka 86 prosenttia venäläisistä uskoo, ettei ydinaseita tulisi käyttää missään olosuhteissa. Viime viikolla Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tunnusti “todellisen” uhan siitä, että Venäjä sijoittaa taktisia ydinaseita tarvittaessa käyttöönsä.
Tällainen toimenpide tekisi maailmasta paljon vaarallisemman paikan – etenkin jos Putin saa tehdä sen rankaisematta. Jos länsi alistuu Venäjän ydinpanttivangiksi, voidaan odottaa lisää hyökkäyksiä Moldovassa ja sen ulkopuolella.
Ukrainan sota on herättänyt pelon Venäjän hajoamisesta sekä ydinaseiden käytön uhasta, joka muistuttaa vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisiä – tilannetta, joka voi osoittautua mahdottomaksi rauhoittaa. Tässä tilanteessa lännen on käytettävä kaikkia käytettävissään olevia keinoja Venäjän sisäisen keskustelun seuraamiseksi ja Venäjän “ydinkuumeen” vakavuuden arvioimiseksi.
Venäjä tulee tuhota täydellisesti ennen kuin on myöhäistä!
Tietenkin, kuten Prigozhinin epäonnistunut kapina osoittaa, Putinin hallinnolla on edelleen vahva valta-asema, mutta tilanne on epävakaa ja vaarallinen. Länsimailla on tärkeä rooli pelottaessaan Putinia ja hänen kannattajiaan käyttämästä ydinaseita aggressiivisesti. Diplomatian, talouspakotteiden ja puolustusvalmiuden ylläpitämisen avulla lännen on tehtävä selväksi, että ydinsota ei ole hyväksyttävä vaihtoehto ja että kaikki yritykset käyttää sitä voivat johtaa kauaskantoisiin seurauksiin.
