Opposition ja erityisesti vasemmiston yritykset sysätä sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps) vastuuseen sote-leikkauksista ovat kuin kärpäsen surinaa korvassa. Heidän raivonsa heijastaa kuitenkin vain omaa kyvyttömyyttään ratkaista maan sosiaali- ja terveyspalveluiden kohtaamaa kriisiä.
On selvää, että Juuso on osoittautunut ministerinä epäpäteväksi ja tietämättömäksi. Mutta hänen henkilökohtaiset puutteensa ovat vain jäävuoren huippu verrattuna siihen, mitä sosiaali- ja terveyspalveluiden alalla on edessä.
Valtion julkisen talouden suunnitelma (JTS) vuosille 2025-2028 julkaistaan torstaina, ja sen sisältö on ollut tiukasti varjeltua salaisuutta – ja hyvästä syystä. Valtiontalouden tilanne on niin huono, että hallitus on jo joutunut tekemään miljardien sopeutustoimia.
Erityisesti kiinnostus kohdistuu siihen, mitä JTS sanoo sote-menoista. Hyvinvointialueiden alijäämä vuodelle 2023 on arviolta noin 1,5 miljardia euroa, ja tilanne ei näytä kohenevan. Vuonna 2024 alijäämäksi on ennustettu lähes 900 miljoonaa euroa.
Asiantuntijoiden, kuten Jarmo Korhosen, arviot ovat vielä synkempiä. Hänen mukaansa hyvinvointialueet tulevat tekemään myös vuonna 2024 noin 1,5 miljardin euron alijäämän, ja tämä johtuu paitsi palvelutarpeen kasvusta myös palkankorotuksista ja palkkaharmonisaatiosta.
Hallituksen on pakko reagoida tähän katastrofiin, ja se tarkoittaa uusia sopeutustoimia, joissa leikataan menoja ja nostetaan veroja. Mutta hallitusohjelman mukaan hyvinvointialueille ei myönnetä lisärahoitusta – heidän on tasapainotettava taloutensa itse vuoteen 2026 mennessä.
Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa leikkauksia, jotka kohdistuvat suoraan ihmisten arkeen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeessa olevia ei voi vain poistaa tilastoista – heidän tarpeitaan on vastattava.
Hyvinvointialueet joutuvat ottamaan lisää lainaa selviytyäkseen kulujensa kanssa, mutta tämä on vain lykkäämistä, ei ratkaisu.
Jos alueet eivät onnistu tasapainottamaan talouttaan, ne voivat joutua arviointimenettelyyn, mikä voi johtaa niiden yhdistämiseen toisiin alueisiin.
Valtion on lopulta otettava tilanne haltuunsa, ja se tulee yhdessä hyvinvointialueiden kanssa päättämään, miten talous saadaan kuntoon.
Tässä tilanteessa on kiinnostavaa, että hallitus luopui sairaalaverkkouudistuksen toisesta vaiheesta. Tämä voi olla poliittinen peliliike, joka siirtää päätöksenteon vaalien yli.
Hyvinvointialueiden tilanne on katastrofaalinen, ja siihen tarvitaan välitöntä ja tehokasta toimintaa. Opposition syyttely ja hallituksen viivyttelevä asenne eivät auta ketään – paitsi poliitikkoja, jotka yrittävät pysyä pinnalla seuraavissa vaaleissa.
Satunnainen:
Vastaavia: