Kapteeni taputti minua olalle ja toivotti tervetulleeksi laivalle. Kapteeni Peter, kuten häntä kutsuttiin, hymyili ja toivotti hyvää matkaa. Hänen pitkät valkoiset hiuksensa ja partansa antoivat hänelle viisaan ja rohkean ulkonäön. Laivalla oli myös miehistöä, joka oli kuin yksi suuri perhe. Heidän välillään näkyi vahva yhteisöllisyys ja ystävyys.
Lähdin veneellä kohti Tuntematonta merta, jonne seikkailumme meitä odotti. Pian laivasentteri katosi näkyvistä ja meri alkoi levenemään edessäni. Aladdinin purjeissa oli koristelua ikään kuin tarinalla, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Aallot löivät laivan runkoon ja tuuli tarttui purjeisiin. Tuntui kuin olisimme lentäneet taivaalle.
Matkallamme merellä kohtasimme monenlaisia eläimiä. Valaita, hylkeitä ja delfiinejä hyppelehti ympärillämme. Laivan miehistö tiesi paljon meren elämästä ja he kertoivat tarinoita niiden elämästä. Heidän kertomuksissaan oli jonkinlaista mystiikkaa ja kunnioitusta luontoa kohtaan.
Jatkoimme matkaamme kohti Tuntematonta merta ja pian edessämme kohosi valtava vuori. Kapteeni kertoi vuoren olevan salaperäisen saaren, jonne vain harvat ovat päässeet. Pian olimmekin saapumassa saaren satamaan. Ranta oli täynnä palmuja ja valkoista hiekkaa. Katselin ympärilleni ja näin kauniita hiekkarantoja sekä kirkkaan turkoosin meren.
Miehistön jäsenet kertoivat, että saarella on legenda merenneitoista ja hauskasti muotoiltuja kiviä, jotka kuiskivat satujen sanomaa, jos osaa kuunnella. Lähdin kävelemään pitkin rantaa ja yritin kuunnella kivien kuiskauksia. En ymmärtänyt sanoja, mutta niissä oli jotain rauhoittavaa ja mystistä.
Kapteeni Peter kutsui minut illalliselle laivaan. Pöydästä löytyi monenlaisia herkkuja, kalaa, äyriäisiä ja paikallisia hedelmiä. Illallinen oli lämminhenkinen, ja tarinat virtasivat laivan miehistön ja matkustajien välillä.
Kun illallinen oli ohi, kapteeni Peter pyysi minua kannelle. Hän osoitti etäällä olevaa kaunista kakkulosetta ja sanoi sen olevan Satujen saari. Siellä eli pieni yhteisö, joka oli eristäytynyt muusta maailmasta. He elivät yksinkertaisesti ja heidän elämänsä oli täynnä rauhaa ja iloa.
Seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaamme. Kapteenin mukaan seuraavaksi kohtaisimme myrskyä, joten kaikki pitivät hyvin kiinni laivasta. Meri kävi levottomaksi ja tuuli puhalsi kovaa. Aallot löivät laivan kylkeen ja salamat valaisivat taivasta. Olin pelon vallassa, mutta kapteeni Peter pysyi rauhallisena ja ohjasi laivaa taitavasti.
Myrskyn loputtua löysimme kadonneen saaren, jossa kultainen aarre oli odottamassa meitä. Laivan miehistö auttoi minua löytämään aarteen ja jaetttuamme sen olimme kaikki rikkaampia henkisesti. Hymyillen ja onnellisina purjehdimme takaisin kohti kotisatamaa.
Pimeä oli jo laskeutunut, kun laiva palasi Laajasaloon. Kapteeni Peter sanoi hymyillen, että matka Tuntemattomaan merellä oli tässä. Totesin, että tämä matka muutti minun henkisen näkemykseni elämästä. Päätin palata takaisin vielä uudelleen ja kokea uudelleen tämän ainutlaatuisen seikkailun. Pakkasin laukkuni ja lähdin kotiin täynnä uusia kokemuksia ja muistoja Tuntemattomalta mereltä.