Oli kylmä marraskuinen päivä, kun päätin lähteä seikkailulle pohjoiseen. Olin aina haaveillut tutkivani Lapin upeita maisemia ja kokemaan revontulien taian. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, mitä kaikkea matkani varrella tulisinkaan kohtaamaan.
Matka alkoi sujuvasti, kun hyppäsin junaan kohti Rovaniemeä. Olin innoissani ja täynnä odotusta siitä, mitä tuleva reissu toisi mukanaan. Ensimmäiset päivät menivät hyvin, kun tutustuin Rovaniemen kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Kauniit joulumarkkinat, Joulupukin paja ja Ounasvaaran maisemat veivät minut täysin mennessään.
Kun päätin jatkaa matkaani kohti pohjoista, en kuitenkaan osannut aavistaa, mitä seuraavaksi tulisikaan tapahtumaan. Sain kuulla, että tieni oli suljettu lumimyrskyn takia ja jouduin etsimään uuden reitin päästäkseni etenemään kohti pohjoista. Päätin vuokrata auton ja lähteä ajamaan kohti Kittilää, jossa minulle oli suunniteltu majoitus seuraavaksi yöksi.
Matka oli pitkä ja tuntui loputtomalta, kun lumipyry piiskasi auton ikkunoita. Olin huolissani, mutta päätin silti jatkaa eteenpäin. Yhtäkkiä autoni sammui keskellä autiota tietä. Olin jumissa lumihangessa enkä tiennyt mitä tehdä. Puhelimeni ei saanut kenttää ja oli täysin pimeää ympärilläni. Aloin pelätä pahinta, kun tunsin vilun hiipivän luihini.
Yhtäkkiä kuulin äänen takanani. Se oli poromies, joka tarjoutui auttamaan minua. Hän saikin autoni käyntiin ja sai minut turvaan läheiseen kylään. En olisi selvinnyt ilman hänen apuaan. Olin kiitollinen, mutta myös huolestunut. Matkani oli vasta alussa ja tiesin, että edessäni olisi vielä paljon haasteita.
Seuraavana päivänä jatkoin matkaani kohti pohjoista. Olin saanut hyvän opastuksen paikallisilta ja tiesin, mitä minun tulisi varoa matkallani. Kuljin hitaasti ja varovasti, mutta silti tunsin, että jokin oli pielessä. Ilma oli muuttunut uhkaavaksi ja taivas oli täynnä mustia pilviä.
Kun saavuin Kittilään, olin uupunut ja peloissani. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa ja tunsin oloni hyvin haavoittuvaiseksi. Päätin jäädä Kittilään yöksi ja levätä ennen kuin jatkaisin matkaani. Olin nähnyt tarpeeksi kauhuja yhden päivän aikana.
Seuraavana päivänä heräsin auringonpaisteeseen ja päätin jatkaa matkaani kohti pohjoista. Olin päättänyt selviytyä tästä seikkailusta hengissä ja kokea kaiken sen, mitä pohjoinen minulle tarjoaisi. Matka jatkui rauhallisesti ja tunsin, kuinka jännitys alkoi palata mieleeni.
Kun saavuin Saariselälle, olin täysin mykistynyt. Maisemat olivat upeat ja lumiset huiput kutsuivat minua luokseen. Kiersin tunturin huippua ja tunsin itseni vapaaksi ja onnelliseksi. Se oli hetki, jonka halusin ottaa mukaani muistoksi tästä matkasta.
Kun palasin takaisin Rovaniemelle, tunsin ylpeyttä ja helpotusta. Olin selviytynyt vaarallisesta matkasta pohjoiseen ja kokenut enemmän kuin olin osannut odottaa. Olin haavoittuvainen, mutta myös vahva. Olin oppinut arvostamaan luontoa ja sen voimaa.
Vaarallinen matka pohjoiseen oli opettavainen ja rankka kokemus, mutta en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Olin löytänyt itsestäni uusia voimavaroja ja oppinut luottamaan muiden apuun. Olin valmis kohtaamaan uusia haasteita ja jatkamaan matkaani kohti tuntematonta. Pohjoinen oli lumoava ja vaarallinen paikka, mutta myös täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuja. En voinut odottaa, mihin seuraava matka veisi minut.