Kesäpäivän helteessä saavuimme retkikuntamme kanssa kansallispuistolle, joka tunnettiin parhaimmillaan vaelluspoluistaan, jylhistä maisemistaan ja villeistä eläimistään. Olimme valmistautuneet hyvin matkaan ja suunnitelmanamme oli viettää viikon verran aikaa syvällä luonnon helmassa.
Retkemme alkoi kirpeässä aamuilmassa. Pakkasimme rinkkamme täyteen tarpeellisia varusteita, kuten teltat, ruokaa, ensiapuvälineitä ja kompassin. Lähdimme liikkeelle tarkoin valittua polkua pitkin, joka mutkitteli metsän läpi kohti lakeuden reunaa. Keli oli ihanteellinen ja patikoimme hyvällä vauhdilla, pysähtyen välillä ihailemaan upeita maisemia ja kuuntelemaan luonnon ääniä.
Ensimmäisen päivän aikana perehdyimme retkemme tärkeimpään sääntöön: jätämme luonnon puhtaaksi ja vietämme aikaa sen kanssa kunnioittaen ja rauhaa antaen. Myös vaeltamisen taitoja opetettiin ja opimme esimerkiksi tunnistamaan erilaisia kasveja ja eläinten jälkiä maassa.
Päivät täyttyivät retkeilystä, ja illat viivyimme leiriytyen kauniiden järvien tai jokien rannoilla. Yön tullessa istuimme nuotiolla vaihtaen tarinoita ja paistaen makkaroita avotulella. Ympärillä vallitsi täydellinen hiljaisuus, jonka rikkoi vain luonnon äänet. Tähän mennessä olimme jo kokeneet monet haasteet, mutta olimme myös yhtenäinen ja osaavampi ryhmä.
Kolmantena päivänä saavuimme erämaahan, johon pääseminen vaati jo hieman enemmän fyysistä ponnistelua. Rinkkojemme paino kävi uuvuttavaksi ja polut ympärillämme alkoivat kaventua ja vaikeutua. Pitkien nousujen ja laskujen jälkeen saavuimme viimein pienen vesiputouksen luokse, jota ympäröivät jylhät vuoret. Leiriä pystytellessämme olimme väsyneitä mutta onnellisia – olimme selvinneet haastavimmasta osasta reittiä.
Viimeisen päivän aamuna heräsimme varhain ja valmistauduimme suuren vuoren valloituksen. Se oli rankka nousu, mutta palkitsi meidät upeilla näköaloilla. Ylhäältä katsellessa tiesimme, että olimme saaneet paljon enemmän kuin mitä olimme odottaneet. Näkymät olivat henkeäsalpaavat ja tunsimme itsellemme ylpeyden tunnetta siitä, että olimme pystyneet selviämään luonnon viidakoista.
Viimeisenä iltana viettäessämme aikaa yhdessä tulen äärellä, tunnemme kaikki olevamme osa luontoa. Olemme oppineet paljon itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Tämä seikkailu on opettanut meille, että luonto on kaiken a ja o ja että sen kanssa yhteistyössä eläminen on tärkeää.
Aamulla herätessämme meillä oli hieman haikea olo: retkemme loppui, mutta olimme saaneet mukaamme unohtumattomia kokemuksia ja uusia ystävyyssuhteita. Matkasimme kotiin hyväksymään elämäämme ja sen tarantaisia, mutta myös ikuisesti muistamaan seikkailumme syvällä luonnossa.