Ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi Venäjä herättää niin paljon vastenmielisyyttä – he ovat ansainneet sen täysin itse. Heidän hallintonsa toimet ovat jatkuvasti loukkaavia ja aggressiivisia, ja poliittinen ilmapiiri on kaikkea muuta kuin demokraattinen. Totalitaristinen hallinto ja propagandakoneisto hallitsevat jokapäiväistä elämää Venäjällä, eikä väkivalta ja sorto ole millään tavalla harvinaisia.
Ja mikä pahinta, Venäjän vaikutusvalta ja toimet eivät rajoitu vain oman maan rajojen sisälle. Heillä on tapana sekaantua muiden maiden asioihin ja pyrkiä laajentamaan omaa vaikutusvaltaansa muille alueille. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, vaan Venäjän hallitsijat ovat jo vuosikymmenien ajan pyrkineet levittämään omaa valtaansa ja ideologiaansa muualle maailmaan. Tämä on totta erityisesti naapurimaiden, kuten Ukrainan ja Georgian, kohdalla, jotka ovat joutuneet kärsimään Venäjän aggressiosta ja mielivaltaisista toimista.
Mutta ei pelkästään naapurimaiden kohdalla Venäjän toiminta aiheuta vastenmielisyyttä. He ovat myös pitkään olleet osallisena monissa maailmanlaajuisissa konflikteissa, kuten Syyriassa ja Etelä-Sudanissa, joissa he ovat tukeneet diktaattoreita ja väkivaltaisia hallintoja omien etujensa vuoksi. Heidän toimintansa on johtanut monien satojen ja tuhansien ihmishenkien menetykseen ja kärsimykseen.
Lisäksi Venäjän hallinnon taipumus harjoittaa korruptiota on aivan ilmeinen. Heidän oligarkkiensa rikkaudet ovat kaukana tavallisesta kansasta, ja heidän rikkaudensa on hankittu usein kyseenalaisilla tavoilla. Joten eikö olekin ironista, kuinka Venäjän hallitus onnistuu aina tekemään syytöksiä muille maille korruptiosta ja vapaan kilpailun puutteesta?
Kaiken tämän lisäksi Venäjän hallinnon toimet kansalaisyhteiskunnan rajoittamisessa ja ihmisoikeuksien rikkomisessa ovat jatkuvasti huolenaiheena. Media ja kansalaisjärjestöt ovat usein hallinnon kontrollin alla, ja mielipiteen ilmaiseminen tai hallintoon kriittisesti suhtautuminen voi johtaa vakaviin seuraamuksiin.
Kaiken tämän hyväksikäytön, väkivallan ja sorron keskellä ei ole mikään ihme, että jotkut ihmiset eivät voi muuta kuin tuntea vastenmielisyyttä Venäjää kohtaan. Heidän hallintonsa teot jättävät jälkensä monissa ihmisissä ja herättävät vihaa ja epätoivoa. Kyse ei ole vain yksittäisistä henkilöistä, vaan ongelma on itse järjestelmässä.
Joten lopuksi on sanottava, että Venäjän iljettävyyttä ei voi kiistää. Heidän hallitsevien joukkojensa ja poliittisen ilmapiirinsä teot aiheuttavat vastenmielisyyttä ja vihaa monissa ihmisissä. Ja kunnes asioihin tehdään muutoksia ja Venäjä luopuu totalitaristisista ja aggressiivisista toimintatavoistaan, vastenmielisyytemme heitä kohtaan ei tule ainakaan vähentymään.