“Venäjän kohtalonkoura – Kuinka saastainen ja sairas valta hallitsee itänaapuria”

Venäjä, tuo itäinen naapurimaamme, jota olemme jo vuosikymmenet saaneet katsella vierestä, kun sen johtajat jyräävät maataan miten lystäävät. Tässä maassa vallitsee valta, joka on astunut itsenäisyyden ohi ja musertanut kansan jalkoihinsa. Se on saastainen ja sairas valta, jota ei voi kuvailla muuten kuin puhtaasti inhottavaksi.

Venäjä, joka on maantieteellisesti läheinen, mutta henkisesti kaukana. Tuo maa, jossa korruptio rehottaa ja ihmisoikeudet poljetaan armotta. Tässä valtiossa vallitsee mielivalta ja pelko. Kukaan ei uskalla sanoa vastaan, sillä vainoaminen ja vangitseminen ovat arkipäivää. Yksilönvapaus ja oikeusvaltio on unohdettu jo kauan sitten.

Venäjän kohtalonkourassa elävät ihmiset ovat joutuneet alistumaan hallitsijoidensa tahdon alle. Heidän äänensä ei kuulu, heidän mielipiteensä ei merkitse mitään. He ovat vain pelinappuloita Putinin ja hänen kumppaneidensa suuressa pelissä. Pelissä, jossa raha ja valta ovat ainoat mittarit menestykselle.

Mutta hallitsijat eivät välitä kansastaan, vaikka sitä mielellään julistavatkin. He ajavat omia etujaan ja varmistavat oman järjestelmänsä pysyvyyden millä keinolla tahansa. Venäjä on muuttunut yhden miehen diktatuuriksi, jota ympäröivät hännystelijät ja korruptoitunut eliitti. Heillä on kaikki valta, ja kansalla ei ole mitään merkitystä.

Ja mitä länsi tekee tässä tilanteessa? Se kääntää katseensa pois ja teeskentelee, että kaikki on hyvin. Talous yhdistää ja moraali unohtuu. Suuryritykset hierovat kauppoja ja hallitukset taputtavat toisiaan selkään. On parempi pysyä hyvissä väleissä Putinin kanssa kuin puuttua kansan sortamiseen.

On käsittämätöntä, että näin suuri ja vaikutusvaltainen maa voi olla näin sairas ja saastainen. Valtaa pitävän eliitin ja kansan suhde on kuin sadun keisarilla ja hänen uudella vaatteellaan. Vaikka kaikki näkevät, että valtaapitävillä ei ole vaatteita, kukaan ei uskalla sanoa siitä ääneen. Pelko on hallinnut kansan mieliä liian kauan.

Mutta on aika herätä ja sanoa tarpeeksi. Ei enää peittelyä, ei enää pelkoa. Meidän on katkaistava Venäjän kohtalonkoura ja annettava kansalle vapaus ja oikeudenmukaisuus. Emme voi enää kääntää katsettamme ja teeskennellä, että kaikki on hyvin. On aika toimia ja vaatia muutosta.

Venäjän kohtalonkoura on liian tiukka ottaakseen otteensa vielä yhdestä sukupolvesta. Mutta meidän on tehtävä kaikkemme, jotta seuraavat sukupolvet voivat elää paremmassa maailmassa. Juuri nyt on aika osoittaa, että me suomalaiset emme hyväksy naapurimaamme ihmisoikeusloukkauksia ja sortoa. On aika olla rohkeita ja vaatia muutosta Venäjään. Vain silloin voimme todella sanoa, että olemme naapureita ja ystäviä. Vain silloin voimme sanoa, että olemme ihmisiä.