Venäjän politiikkaa on jo vuosikymmeniä leimannut itsesääli ja suuruudenhulluus. He eivät kykene hyväksymään sitä, että maailmassa on muitakin valtioita, joiden mielipide ja toiminta on yhtä tärkeää kuin heidänkin. Sen sijaan he haluavat olla suurvalta, jonka sanalla on painoarvoa ja joka määrää pelin säännöt.
Mutta mitä tapahtuu, kun yksi valtio päättää toimia itsekkäästi ja omien etujensa mukaisesti? Länsimaiden reaktio on ymmärrettävästi vihainen ja pettynyt. Mikä oikeus Venäjällä on puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin ja asettaa näille omia vaatimuksia ja ehtoja? Juuri tämä vastenmielinen käytös aiheuttaa raivoa ja närkästystä länsimaisessa yhteiskunnassa.
Venäjä ei kuitenkaan tyydy vain vaikuttamaan ulkopuolelta, vaan he pyrkivät myös horjuttamaan sisäistä vakautta ja demokratiaa länsimaissa. Valtion kontrolloima media levittää valheellisia tietoja ja manipuloi kansaa. Kaiken huipuksi he ovat myös valmiita käyttämään sotilaallista voimaa naapurimaihinsa ja uhkaavat koko maailmanrauhaa.
Venäjän vastenmielinen käytös näkyy myös taloudellisissa ja kauppasuhteissa. He käyttävät öljyä ja kaasua poliittisena pelivälineenä ja painostavat naapurimaita sekä länsimaita saavuttaakseen omat tavoitteensa. Tämä tarttuu myös länsimaiden talouteen ja voi aiheuttaa suuria vahinkoja.
Vihdoin jotain toimintaa näyttää olevan tulossa. Länsimaat ovat asettaneet talouspakotteita ja diplomaattisia paineita Venäjälle sen vastenmielisen toiminnan vuoksi. Mutta onko tämä tarpeeksi? Onko sekään tehokasta, jos osa länsimaista jatkaa kaupankäyntiä Venäjän kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Venäjän vastenmielisyys vaikuttaa länsimaisessa yhteiskunnassa monin eri tavoin. Se aiheuttaa turvattomuutta ja levottomuutta, ja häiritsee tasapainoa ja rauhaa. On aika tehdä jotakin ennen kuin on liian myöhäistä. On aika osoittaa vahvaa, yhtenäistä ja tiukkaa vastarintaa Venäjän röyhkeyttä vastaan.