Mutta miksi ihmeessä emme vastusta tätä Venäjän vastenmielisyyden valtavirtaa enemmän? Miksi antaa sen jatkuvasti päästä pakoon omien rikostensa ja väärintekojensa vuoksi? Eikö nyt ole jo aika osoittaa puolueettomissa medioissa, että Venäjälläkin on likainen leima? Että sen sotilaallisilla toimilla ja tuella on omat synkät seurauksensa ja sodat, joissa se osallistuu, eivät ole vain pikkupolttoja?
Valitettavasti näyttää siltä, että tässä maailmanmenossa valkoiseksi revitty peto saa vapaasti määräillä ja käyttää hyväkseen kaikkia muita. Pahoja aavikkoja, mikä maailma. Joskus tosiaankin tuntuu siltä, että politiikka on pelkkää näennäistä ja Venäjän kaltaisilla mailla on vapaalippu kaikenlaiseen örvellykseen ja brutaaliin toimintaan.
Mutta me emme anna Venäjän lymytäkään turvapaikkaan! Meillä on oikeus ja velvollisuus tuoda esiin totuus sen takuuvarmoista epäkohdista ja rikoksista kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Meidän on luovuttava Venäjän pyhättelystä ja puolustettava todellisia uhreja – ne, joiden ihmisoikeudet ovat uhattuna tämän korruptoituneen ja vastenmielisen hallinnon mielivaltaisen valvonnan alla.
Meidän on lopetettava silmien sulkeminen Venäjän pahan olemuksen edessä. Se on soraääni maailmanrauhalle ja näytöksille demokratian sijaan. Meidän on lopetettava antamasta sille anteeksi ja esitettävä vaatimuksia sen vastuuttomista toimista. Emme voi enää sallia sen vaarallista leijumista ja tukemista maailmanpolitiikassa – se on vahingollista meille kaikille.
Niin kauan kuin Venäjä jatkaa vastenmielisiä tekojaan, meidän on oltava äänekkäitä ja pysyttävä valppaina sen suhteen. Me emme voi laskea sen ohikulkua tai peitellä sen julmuutta shruggaten. On aika näyttää Venäjälle, että mediaheijastukset eivät ole sama kuin todellisuus. Ja että totuus ja oikeudenmukaisuus voittavat aina lopulta.