Nuoruusvuodet ovat minulle olleet täynnä käänteitä ja yllätyksiä. Jo nuorena olin tarkka ja suunnitelmallinen ihminen, joka halusi varmistaa tulevaisuuteni ja tehdä kaiken oikein. Koulunkäynti sujui minulla hyvin ja haaveenani oli päästä lukioon ja sen jälkeen opiskelemaan unelma-ammatilleni lääketieteen alalle. Minulla oli suuria tavoitteita ja olin varma, että vain niitä saavuttamalla olisin onnellinen ja tyytyväinen elämään.
Mutta elämässä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Lukioaikana aloin kärsiä ahdistuksesta ja stressistä, ja huomasin ettei lääketiede ollutkaan minun juttuni. Tämä tuntui suurelta pettymykseltä ja tunsin epäonnistuneeni. En ollut valmistautunut siihen, että suunnitelmani eivät toteutuisikaan, ja se sai minut ahdistumaan entistä enemmän.
Kun lukioaika lähenteli loppuaan, minun oli pakko pysähtyä ja miettiä, mitä todella halusin elämältäni ja millaista polkua halusin kulkea. Aloin tutkia vaihtoehtoja ja löysin itseni kuvataiteen ja muotoilun maailmasta. Vaikka tämä tuntui aluksi täysin erilaiselta kuin alun perin tavoittelemani lääketieteellinen ala, huomasin pian, että se oli minulle todella merkityksellistä ja innostavaa.
Viimeisenä vuotena lukiossa aloin myös pohtimaan omaa itseäni ja sitä, kuka minä olen. Olin aina ollut hyvin kriittinen itseäni kohtaan ja paininut mielenterveysongelmien kanssa. Mutta aloin oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olin, ja näkemään omat vahvuuteni ja heikkouteni. Aloin myös pitämään enemmän riskeistä ja jännittävistä haasteista, jotka auttoivat minua kasvamaan ja oppimaan uusia asioita itsestäni.
Nykyään opiskelen kuvataiteen ja muotoilun alaa yliopistossa, ja pidän siitä mitä teen. Vaikka välillä olen huolissani tulevaisuudestani ja mietin, mitä se tuo tullessaan, yritän muistaa nauttia matkasta ja luoda uusia muistoja ja kokemuksia. Opin myös pysähtymään ja arvostamaan elämän pieniä iloja, kuten hyvää ruokaa, luonnon kauneutta ja läheisten seuraa.
Elämä on täynnä haasteita ja yllätyksiä, mutta olen oppinut hyväksymään ne osana omaa tarinaani ja käsittelemään niitä rohkeasti. En enää pelkää epäonnistumisia, sillä tiedän että ne ovat vain mahdollisuuksia oppia ja kasvaa. Olen myös oppinut, että on tärkeää löytää oma polku ja tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja merkityksellisiltä itselle.
Nuorena olin varma, että on olemassa vain yksi oikea tapa elää elämää, mutta olen nyt ymmärtänyt, että jokainen meistä kulkee omaa polkuaan ja se on täysin ok. Tärkeintä on kuunnella omaa sydäntään ja mennä sinne, minne se vie.
Elämäni on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana, ja tiedän että se tulee jatkossakin olemaan täynnä muutoksia ja haasteita. Mutta olen valmis kohtaamaan ne, sillä jokainen ne ovat osa minua ja omaa ainutlaatuista tarinaani. Haluan kannustaa muita nuoria hyväksymään itsensä ja uskaltamaan kulkea omaa polkuaan, sillä se on lopulta se paras tapa elää elämää.