Vuodet ovat vierineet, ja kartano on jäänyt unohduksiin. Mutta eräänä pilvisenä syysiltana seitsemän rohkeaa seikkailija päättää lähteä tutkimaan kartanoa ja sen salaisuuksia. He kuulevat tarinoita kadonneesta aarteesta ja päättävät selvittää, mitä totuus oikein on.
Pimeään metsään astuessaan heidän mielensä täyttää jännitys ja kauhu, mutta samalla myös uteliaisuus. Heidän sydämensä hakkaa nopeammin jokaisen askeleen myötä, pimeys ympärillään on niin tiivis, että he tuntevat sen melkeinpä fyysisesti. Kun he viimein saapuvat kartanon portille, heidän edessään avautuu synkkä ja uhkaava näkymä, joka saa heidät pysähtymään hetkeksi miettimään päätöstään.
Kuitenkin rohkeina seikkailijoina he päättävät jatkaa eteenpäin. He raottavat raskasta porttia ja astuvat kartanon pihalle, joka on täynnä rikkaruohoja ja rapistuvia rakennuksia. Tuuli viheltää korvissa ja tuntuu kuiskaavan heille varoituksia. Mutta he eivät anna pelon voittaa, vaan päättävät etsiä aarteen ja selvittää kartanon salaisuudet.
He kulkevat rapistuneiden seinien äärellä, etsien merkkejä siitä, missä aarre voisi olla piilotettuna. He törmäävät lukuisiin esteisiin ja ansakuoppiin, mutta he eivät anna periksi. Lopulta he löytävät salaisen kellarin, jossa pitäisi olla aarre piilotettuna.
Kellarin pimeydessä he löytävät vanhan, ruostuneen aarrearkun, joka on täynnä kultaa ja jalokiviä. Heidän sydämensä sykkii innosta ja he sulkevat aarteen kainaloonsa, tietäen että viimein he ovat löytäneet sen, mitä ovat etsineet.
Mutta juuri kun he olettavat selvinneen vaarasta ja ovat valmiita palaamaan takaisin, tapahtuu jotain odottamatonta. Kartano alkaa ympäröidä heitä, kuten iso ja uhkaava hämähäkki kutomaan verkkoaan. Seinät kaatuvat heidän ympärilleen ja he huomaavat, että kartano on elävä olento, joka ei ole valmis antamaan aarrettaan niin helposti pois.
Seikkailijat joutuvat taistelemaan hengestään ja vapaudestaan, kun he yrittävät paeta kartanon otteesta. He kamppailevat pimeyden voimia vastaan ja lopulta onnistuvat paeta ulos kartanon porteista, aarre kainalossaan.
Kun he viimein palaavat takaisin metsään, he tietävät, että he ovat selvinneet urheasti ja rohkeasti vaaroista. He ovat voittaneet pimeyden voimat ja saaneet haltuunsa kadonneen aarteen. He tietävät, että tämä salaperäinen yö ja kadonnut aarre tulevat aina olemaan osa heidän legendaarista seikkailuaan, joka tulee elämään ikuisesti heidän muistoissaan.