Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on nostanut esiin hallituspuolueiden harjoittaman politiikan ja sen vaikutukset suomalaisiin. Anderssonin mukaan hallituspuolueet ovat jättäneet monet leikkaussuunnitelmansa kertomatta ennen vaaleja, mikä on aiheuttanut yllätyksiä monille kansalaisille. Hän esitti näkemyksensä huumorilla ja terävällä otteella.
Andersson antoi kyytiä erityisesti hallituksen suosiolle, joka on sukeltanut ennätysmäisen alas päin. Hän viittasi viime viikon mielipidemittaukseen, joka osoittaa hallituksen suosion olevan yllättävän alhainen.
Hän ei säästellyt sanojaan myöskään oppositiopuolueille, erityisesti kokoomukselle, perussuomalaisille, KD:lle ja RKP:lle. Hän väitti, että nämä puolueet eivät ennen vaaleja avoimesti paljastaneet, mihin he olisivat valmiita leikkauksia tekemään. Erityisesti hän nosti esille perussuomalaisten, jotka menivät vaaleihin kuin karkuun karhuja sammutetuin lyhdyin. Riikka Purra lupasi, ettei perussuomalaisille käy pienituloisten leikkaaminen, mutta unohti nämä puheet nopeasti päästyään ministeriautoon istumaan.
Anderssonin mielestä myös RKP on pettänyt äänestäjänsä, sillä Anna-Maja Henriksson totesi aiemmin, ettei RKP liittyisi hallitukseen, joka harjoittaa perussuomalaista politiikkaa. Nyt RKP on kuitenkin mukana hallituksessa, joka heikentää paperittomien terveydenhuoltoa, laskee pakolaiskiintiötä ja kiristää oleskelulupien ja kansalaisuuden ehtoja sekä leikkaa dramaattisesti kehitysapua.
Andersson otti kantaa myös sosiaaliturvan leikkauksiin ja työntekijöiden asemaan. Hänen mukaansa hallitus on valinnut kohdistaa leikkaukset jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleviin ihmisiin. Sosiaaliturvasta vastaava ministeri Sanni Grahn-Laasonen on perustellut leikkauksiaan vastuunkannolla, mutta Andersson huomauttaa, että seuraukset näistä päätöksistä kantavat pienituloiset ja heikommassa asemassa olevat.
Andersson ei myöskään jättänyt mainitsematta hallituksen suunnitelmia heikentää työntekijöiden asemaa. Työministeri Arto Satosen perustelu pohjoismaalaisuudelle sai Anderssonin nauramaan, sillä hän vertasi paremminkin tilannetta Itä-Eurooppaan. Hänen mielestään suomalaisten työntekijöiden asema on vaarassa vajota Pohjoismaiden pohjamutiin.
Artikkelin loppupuolella Andersson käsittelee myös mahdollista presidenttiehdokkuuttaan ja puolueensa tulevia suunnitelmia. Hän korostaa tarvetta vasemmistoliiton ehdokkaalle, joka edustaa punavihreitä arvoja vaalikeskusteluissa. Ilmastonmuutos ja sen yhteys turvallisuuspolitiikkaan ovat hänelle tärkeitä aiheita.
Lopuksi Andersson lupaa kertoa päätöksestään presidenttiehdokkuudestaan ennen puoluevaltuuston päätöskokousta lokakuussa. Hänen sanansa ovat täynnä huumoria ja terävää analyysiä nykyisestä poliittisesta tilanteesta.