Eräänä kesäisenä päivänä nuori merimies Jaakko lähti seikkailulle Jäämerelle. Hän oli kuullut tarinoita meren lumouksesta ja halusi kokea sen omin silmin. Jaakko oli rohkea ja seikkailunhaluinen, eikä pelännyt haasteita. Hän tiesi, että matka Jäämerelle ei tulisi olemaan helppo, mutta hän oli valmis ottamaan riskin.
Laiva liukui hitaasti eteenpäin avoimella merellä. Jaakko seisoi laivan keulassa ja katseli ympärilleen. Hän näki valtavia jäälauttoja ja kuuli jään halkeilevan äänen. Se oli kaunista ja samalla pelottavaa. Jaakko tunsi, miten Jäämeri oli vallannut hänen mielensä ja sydämensä. Hän oli lumoutunut sen kauneudesta ja voimasta.
Pian Jaakko huomasi jotain outoa meressä. Kaukana horisontissa näkyi jotain kimaltelevaa ja kaunista. Hän pyyhkäisi silmiään varmistaakseen näkemänsä ja huomasi, että se oli valtava jäälinna. Jaakko ei voinut uskoa silmiään. Hän tiesi heti, että hänen täytyi päästä tutkimaan linnaa lähempää.
Laiva lähestyi jäälinnaa ja Jaakko hyppäsi maihin. Hän käveli hitaasti eteenpäin ja ihaili linnaa sen kaikessa loistossaan. Se oli kuin satua ja enkelten kaupunki. Jaakko oli lumoutunut sen kauneudesta ja taianomaisuudesta.
Mutta yhtäkkiä hän kuuli äänen. Se oli pehmeä ja kaunis, kuin tuulen henkäys. Jaakko kääntyi ympäri ja näki edessään kauniin prinsessan, joka seisoi hänen edessään hymy huulillaan. Prinsessa kertoi Jaakolle, että jäälinna oli hänen kotinsa ja hän oli sen kuningatar.
Jaakko oli sanaton. Hän oli tavannut prinsessan Jäämerellä ja tunsi, että hänen elämänsä oli muuttumassa ikuisesti. Prinsessa kertoi Jaakolle salaisuuden Jäämerestä ja sen taikavoimasta. Hän kertoi, että Jäämeri oli paikka, jossa rakkaus voitti kaiken ja seikkailu odotti rohkeita.
Jaakko ja prinsessa viettivät monta ihanaa päivää yhdessä jäälinnassa. He tutkivat Jäämeren salaisuuksia ja seikkailivat sen lumoavissa maisemissa. Jaakko rakastui prinsessaan ja tiesi, ettei voisi enää koskaan palata entiseen elämäänsä.
Mutta eräänä päivänä prinsessa kertoi Jaakolle surullisen uutisen. Hän ei voinut jäädä Jaakon kanssa, sillä hänen kohtalonsa oli olla Jäämeren kuningattarena. Jaakko oli murheen murtama, mutta ymmärsi prinsessan päätöksen. Hän tiesi, ettei voisi estää prinsessaa täyttämästä kohtaloaan.
Ja niin Jaakko lähti Jäämereltä, mutta hän ei koskaan unohtanut prinsessaa eikä Jäämerta. Hän tiesi, että Jäämeren taika ja seikkailu jäisivät aina osaksi hänen elämäänsä. Jaakko oppi rakkauden voimasta ja seikkailun jännityksestä Jäämerellä ja tiesi, että ne olivat hänen elämänsä suurimmat aarteet.
Jaakko palasi takaisin kotiin ja kertoi tarinansa muille. Ihmiset eivät uskoneet häntä aluksi, mutta kun Jaakko ojensi heille prinsessan antaman lahjan, he tiesivät, että tarina oli totta. Ja niin Jäämeren taika ja seikkailu elivät ikuisesti Jaakon sydämessä ja sielussa.
Ja niin Jäämeren tarina jäi elämään ja seikkailu jatkui uusille sukupolville. Jaakko tiesi, että vaikka hän ei voisi enää palata Jäämerelle, hänen sielunsa lepäisi aina sen syvyyksissä. Rakkaus ja seikkailu olivat löytäneet uuden kodin Jäämerellä, ja siitä lähtien ne olivat olleet osa sen tarua ja taikaa.