Armenialainen brandy on kuin hyvä vitsi – se paranee vanhetessaan ja saa hymyn huulille. Vuodesta 1887 asti Armenia’ssa, Jerevanissa, on valmistettu tätä jaloa juomaa. Kaksi kilpailevaa tehdasta, Ararat ja Noy (joka suomeksi muuten tarkoittaa Nooa), ovat taistelleet makean nesteen herruudesta.
Ararat-tehdas on kuin konjakin taikuri, loihtien monia brandymerkkejä. Heidän ylpeydenaiheensa on Nairi, joka on kypsynyt tammitynnyrissä komeat 20 vuotta. Tehtaan omistaa nykyään ranska’lainen Pernod Ricard, joka hankki tehtaan itselleen vuonna 1998. Onko se sitten ranskalainen brandy vai armenialainen konjakki, kuka sen enää tietää – EU:ssa kutsutaan sitä varmaan vain “brandyksi”!
Toinen kilpailija, Noy, pysyy perinteisesti armenialaisessa omistuksessa. Tämä on kuin kilpajuoksu brandymerkkien välillä, jossa maistuvat perinteet ja vuosisatojen taito.
Mutta nyt on aika vakavoitua, sillä venäläiset konossöörit ovat vaarassa jäädä vaille perinteistä armenialaista konjakkia. Izvestija, Kreml’in kontrolloima sanomalehti, raportoi konjakkitisleen pulasta Venäjällä. Armenia on ollut Venäjän tärkein raaka-aineen toimittaja, mutta nyt suhteet ovat jäätymässä. Käy ilmi, että Venäjä yrittää lisätä konjakkitisleen toimituksia naapurimaastaan Georgiasta.
Tämä on kuitenkin hankalaa, sillä Georgia ei ole osa Euraasian talousunionia. Blokin ulkopuoliset tuotteet joutuvat käymään tiukan tulli’prosessin läpi ennen kuin ne voivat päättyä venäläisten konnojen ja pitkien aterioiden seuraan.
Mikä on syy tähän brandykriisiin? Asiantuntijoiden mukaan ongelmat juontavat juurensa Armenian ja Venäjän välien kiristymiseen. Syyskuun tapahtumat saivat aikaan säröjä maiden välillä.
Armenia kuuluu Venäjän johtamaan kollektiiviseen turvallisuusjärjestöön, jossa entiset neuvostotasavallat, kuten Valko-Venäjä, Kazakstan, Kirgisia ja Tadzikistan, seisovat yhdessä. Sopimuksen mukaan hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan. Kuitenkin, kun Azerbaidzan hyökkäsi syyskuussa Vuoristo-Karabahiin, Venäjä ei näyttänyt olevan kiinnostunut auttamaan liittolaistaan.
Seurauksena armenialaisten asuttama alue katosi Azerbaidžanin hallintaan, ja Armenian pääministeri syytti Venäjää hyökkäyksestä. Kreml puolestaan totesi, että Azerbaidžanilla oli de jure oikeus toimia omalla alueellaan.
Nyt brandy virtaa vähemmän ja konossöörit huokaavat. Ehkäpä tämä on herätyssoitto kaikille: politiikka ja konjakki eivät välttämättä ole paras sekoitus!