Venäjä on virallisesti lähettänyt 75-vuotiaita T-54- ja T-55-taistelupanssarivaunuja Ukrainaan.
Mikä oikein on tapahtunut Venäjän sotilaille, minne kaikki nykyaikaiset panssarivaunut ovat menneet ja miksi yksi maailman suurimmista maista ei yksinkertaisesti voi rakentaa uusia?
T-55 oli valtava panssarivaunu, kun se teki ensiesiintymisensä kolme neljäsosaa vuosisataa sitten. Toisen maailmansodan päätyttyä palvelukseen otettu T-55 nousi yhdeksi historian eniten valmistetuista panssarivaunuista, joita arvioidaan valmistetun noin 100 000 kappaletta. Panssarivaunu on ollut mukana kaikissa suurissa ja useimmissa pienemmissä kylmän sodan konflikteissa, ja sen käyttöönotto pelotti niin paljon NATOn liittolaisia, että Britannia kiirehti kehittämään upouuden panssarintorjuntatykin ja Yhdysvallat kiirehti M60-panssarivaunun tuotantoon.
T-54/T-55 oli aikanaan pelottava hirviö, jossa oli 205 mm:n panssarointi tornissa ja 120 mm:n kalteva runkopanssarointi. Panssarivaunu oli niin kestävä, että kokeissa se osoitti selviävänsä jopa 15 kilotonnin ydinpommin räjähdyksestä noin 300 metrin etäisyydeltä – tosin miehistön oli oltava 700 metrin etäisyydellä suojautuakseen paineaallolta. Sen 100 mm:n tykki pystyi läpäisemään noin 300 mm paksun kuumavalssatun teräspanssaroinnin, mikä teki siitä merkittävän uhan kaikille NATOn asevarastoille. Sen miehistö sai hyötykäyttöön joitakin ensimmäisiä lämpökaukoputkia, mikä antoi panssarivaunulle kyvyn toimia yöllä. Mutta se oli 1950-luvulla.
Nykyään T-55 on epätoivon merkki taistelevassa Venäjässä. Joten mitä oikein tapahtui sen panssarivaunuille? Venäjän ensimmäinen hyökkäys Ukrainaan oli taktisten virhearvioiden ja heikon oppitiedon kokoelma. Panssarivaunut ovat kauhistuttavin ase millä tahansa taistelukentällä – lentokoneet ja pommittajat voivat aiheuttaa enemmän tuhoa, mutta ne eivät pysty valloittamaan ja pitämään maata kuten panssarivaunu pystyy.
Venäjän armeijalla oli kuitenkin ongelmia modernin panssarikaluston ylläpidossa ja uusien vaunujen rakentamisessa. Taloudelliset vaikeudet, teknologian puute ja muut haasteet ovat vaikuttaneet Venäjän kykyyn päivittää panssarikalustoaan. Venäjä on joutunut luottamaan vanhentuneeseen kalustoon ja muokkaamaan vanhoja panssarivaunujaan vastaamaan nykyajan vaatimuksia.
T-54- ja T-55-vaunujen lähettäminen Ukrainaan voi heijastaa Venäjän resurssien puutetta tai taktista päätöstä käyttää olemassa olevaa kalustoa. Vanhentuneet vaunut voivat olla edelleen käyttökelpoisia tiettyihin tehtäviin tai tietynlaisissa olosuhteissa, vaikka ne eivät vastaa nykyaikaisten panssarivaunujen suorituskykyä.
On tärkeää huomata, että panssarivaunujen käyttö ja tilanne Ukrainassa ovat monimutkaisia. Tässä konfliktissa on monia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miksi Venäjä käyttää vanhempaa panssarikalustoa. Geopoliittiset syyt, resurssien saatavuus, strategiset tavoitteet ja muut poliittiset ja sotilaalliset näkökohdat vaikuttavat Venäjän päätöksiin.
Vaikka vanhentuneet panssarivaunut voivat edelleen aiheuttaa uhan Ukrainalle, ne eivät ole verrattavissa nykyaikaisiin panssarivaunuihin. Nykyaikainen teknologia ja panssaroinnin kehitys ovat luoneet paljon kestävämpiä ja tehokkaampia vaunuja, joita käytetään eri armeijoissa ympäri maailman.
Panssarivaunujen kehitys on jatkuvaa, ja monet maat, mukaan lukien Venäjä, pyrkivät kehittämään ja hankkimaan uutta panssarikalustoa. Taloudelliset ja teknologiset haasteet voivat hidastaa uusien vaunujen rakentamista ja päivittämistä, mutta useimmat armeijat pyrkivät pitämään kalustonsa ajan tasalla ja vastaamaan nykyaikaisen sodankäynnin tarpeisiin.
Ukrainan tilanne osoittaa, että panssarivaunut, olivat ne sitten vanhentuneita tai nykyaikaisia, voivat edelleen olla merkittävä tekijä konflikteissa. Se korostaa tarvetta jatkuvasti kehittää puolustuskykyä ja seurata asevarustelun kehitystä, jotta voidaan vastata uusiin uhkiin ja haasteisiin, joita moderni sotiminen tuo mukanaan.
Venäjän panssarien tuotantomääristä ja laadusta vallitsee epäselvyys, ja vain muutama yksittäinen henkilö Venäjän hallituksessa tietää totuuden. Venäläisten lähteiden mukaan yksi suurimmista panssaritehtaista voi tuottaa 20 panssarivaunua kuukaudessa, mutta muiden lähteiden mukaan tehdas myös kunnostaa 8 panssarivaunua kuukaudessa. Tämä tekee epäselväksi, tuottaako tehdas yhteensä 20 panssarivaunua vai 12 uutta vaunua ja 8 kunnostettua vaunua varastostaan. Samankaltaiset raportit muista tehtaista asettavat niiden tuotannon noin 17 panssarivaunuun kuukaudessa. Kahden uuden panssaritehtaan kiireellinen rakentaminen voi tuoda taistelukentälle arviolta 90 panssarivaunua kuukaudessa, mutta kukaan ei tiedä, kuinka moni niistä on uusia T-80- tai T-90-vaunuja tai yksinkertaisesti kunnostettuja T-62-vaunuja tai vastaavia. Vaikka optimistisimmat arviot puhuvat 90 panssarivaunusta taistelukentällä, tämä ei yksinkertaisesti ole vertailukelpoista siihen, että Venäjä menettää kuukaudessa 150 panssarivaunua.
Tiedämme kuitenkin, että tuotantolinjalta valmistuvat panssarivaunut eivät ole millään tavalla moderneja. Sekä kunnostetut että uudet vaunut ovat vailla nykyaikaista elektroniikkaa ja erikoisvarusteita, kuten lämpönäköä. Nämä tarvikkeet tuodaan ulkomailta, ja niiden saanti on nyt estetty pakotteiden vuoksi. Nykyaikaisten panssarivaunujen, kuten T-90:n, rakentaminen on entistä vaikeampaa, koska Venäjällä ei ole erikoisosia ja -työkaluja monimutkaiseen insinöörityöhön. Vähemmän kehittyneiden T-72-vaunujen valmistaminen on mahdollisempaa Venäjälle, mutta maa kohtaa saman ongelman kuin toisen maailmansodan aikana, jolloin vaunut vyöryivät suoraan tuotantolinjalta taisteluihin ilman tähtäimiä tai radiolaitteita.
Erityisen vahingollista Venäjän teollisuudelle ovat pakotteet, jotka kohdistuvat optisiin järjestelmiin, kuulalaakereihin ja koneistustyökaluihin. Ilman läntisten toimittajien toimittamia lämpö- ja pimeänäköjärjestelmiä Venäjä joutuu joko valmistamaan vaunuja ilman näitä tärkeitä osia tai lähettämään vanhoja vaunuja modernille taistelukentälle ilman niitä. Venäjä on asentanut panssarivaunuihinsa perusammuntalaitteet, mikä vähentää niiden tykkien kantamaa arviolta kahdella kilometrillä. Tämä on merkittävä haitta, kun saksalaiset Leopardit ilmestyvät ukrainalaisille taistelukentille ja heinäkuun lopulla myös amerikkalaiset Abramsit liittyvät joukkoon. Jopa nykyaikaisia venäläisiä panssarivaunuja vastaan länsimaisella panssarilla on selvä etu kantaman ja tarkkuuden suhteen. Mutta nyt Venäjän ainoa todellinen toivo on käyttää panssarivaunujaan lähitaistelutilanteissa, joissa niiden ampumatarkkuus on parempi.
Pakotteet, jotka kohdistuvat Venäjän saamaan hienojakoiseen elektroniikkaan, ovat myös vaikeuttaneet sen kykyä kehittää uusia nykyaikaisia tulenjohtotietokoneita. Venäjän on joko kyhättävä niitä kasaan siviililaitteista tai salakuljetettava pieniä määriä suuria kustannuksia aiheuttaen Kiinan ja muiden ystävällisten valtioiden kautta. Kuulalaakerit eivät ehkä nouse ensimmäisenä mieleen, mutta ne ovat kriittisiä nykyaikaisten ajoneuvojen valmistuksessa. Nämä yllättävän yksinkertaiset laitteet perustuvat siihen perusperiaatteeseen, että asiat pyörivät paremmin kuin liukuvat. Korkealaatuisten kuulalaakereiden valmistaminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä ne joutuvat usein kestämään suurta lämpöä ja rasitusta. Nykyaikaisten kuulalaakereiden valmistus on niin suuri teknologinen haaste, että maat arvostellaan niiden kyvystä tuottaa niitä. Valitettavasti Venäjä ei ole korkealla tällä listalla, ja ennen sotaa 55% sen kuulalaakereista tuli Euroopasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Nyt maa joutuu luottamaan pienimuotoiseen kotimaiseen tuotantoon ja halvempiin, alhaisemman laadun tuotteisiin, joita se voi tuoda maahan esimerkiksi Kiinasta tai Malesiasta.
Venäjä menettää kahdella rintamalla. Se ei ainoastaan pysty tuottamaan suuria määriä uusia panssarivaunuja tai edes kunnostamaan vanhoja vastaamaan nykyaikaista tasoa, vaan sen on myös maksettava eksponentiaalisesti suurempia hintoja tarvikkeista, joita tarvitaan tuottaessa pieni määrä moderneja vaunuja. Alhaisen tuotannon ja räjähdysmäisesti kasvavien kustannusten yhdistelmä on kuolinisku rahapulasta kärsivälle Venäjän hallitukselle, joka käytti vuoden 2023 puolustusbudjetin ennustetun vuotuisen rahoituksen ensimmäisten kuukausien aikana. Uusia tulonlähteitä ei ole näköpiirissä. Venäjän öljylle asetetut hintakatot Euroopassa, Venäjän öljyn louhinnan ja jalostuksen sisäiset tehottomuudet ja entistä suuremmat kustannukset, kun öljyä kuljetetaan esimerkiksi Aasiaan, ovat kaikki yhdessä johtaneet siihen, että Venäjän öljytulot ovat pääosin juuri ja juuri nollatasolla. Tämä on katastrofi Venäjän hallituksen budjetille, koska sen öljy- ja maakaasuteollisuus muodostaa noin 20% sen bruttokansantuotteesta ja noin 45% sen budjetista vain kuukausi ennen hyökkäystä.
Asian tekee vielä pahemmaksi se, että Venäjä on nyt alkanut verottaa omaa öljyteollisuuttaan Brent-raakaöljyn hintojen perusteella sen oman öljyn hintojen sijaan. Tämä tarkoittaa sitä, että energiayhtiöiden on maksettava veroja tuloista, joita ne eivät ole itse saaneet. Ongelmat eivät siis ole riittävän suuria, mutta jopa parhaassa tapauksessa, jossa Venäjän energiasektori saavuttaa nollatason tulot, tämä on silti kansallinen katastrofi. Nollatasolla energiayhtiöt eivät pysty investoimaan uuteen infrastruktuuriin tai tutkimusmatkoihin toimintojensa laajentamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei uusia öljykenttiä oteta käyttöön, huonokuntoista infrastruktuuria ei korvata ja Venäjän tuotannon tehottomuutta ei voida enää kompensoida tai ainakin lieventää länsimaisella teknologialla, johon maa ennen luotti.
Venäjän energiasektori on samassa kuolevassa spiraalissa kuin sen panssarivoimatkin, mutta Ukraina on yhtä lailla, ellei jopa välittömästi vaarallisessa tilanteessa. Sillä vaikka Venäjän taloudellinen tai sotilaallinen tuki horjuu, jopa huonosti varustetut venäläisjoukot voivat varmistaa voiton. Joten vaikka Venäjän panssarirykmentit ovat tällä hetkellä naurettavan huonossa kunnossa ja niitä puuttuu, riittääkö Ukrainalla kyky vastustaa niitä? Kyllä ja ei. Jos Ukraina voi hyödyntää sotaa samalla tavalla kuin Venäjä, käyttää panssarivaununsa tehokkaasti ja heikentää venäläisten ketteriä joukkoja, Ukraina voi torjua venäläiset. Venäjän panssaritoiminta on kuitenkin erittäin tehokasta ja Venäjä on hyvin todennäköisesti edelleen ylivoimainen Ukrainan maavoimissa, varsinkin kun otetaan huomioon Ukrainan huono logistinen ja teknologinen taso. Lisäksi, vaikka Venäjä menettäisi panssarivaunuja nopeammin kuin se pystyy korvaamaan niitä, sillä on edelleen valtava määrä vanhempia vaunuja, joita se voi käyttää.
Ukrainan tilanne on siis äärimmäisen vakava, ja vaikka Venäjän panssarivoimat ovat heikentyneet ja niiden tulevaisuus näyttää synkältä, ne eivät ole täysin voimattomia. Tilanne riippuu monista tekijöistä, kuten Ukrainan kyvystä hyödyntää omia resurssejaan, kansainvälisen yhteisön reaktioista ja Venäjän päätöksistä.
Katso The Infographics Show video aiheesta: