Pohjois-Korean Takapajuisuus: Draamasarjojen Katsominen Rikos!
Miten Pohjois-Korea voi olla näin takapajuinen!? Tämä kysymys nousee väistämättä mieleen, kun kuulee uutisia kuten BBC:n raportoima järkyttävä tapaus vuodelta 2022. Kaksi 16-vuotiasta teinipoikaa Pohjois-Koreasta on tuomittu 12 vuodeksi pakkotyöhön. Heidän rikoksensa? Eteläkorealaisen draamasarjan katsominen.
Suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa on vapaus katsoa vaikkapa ruotsalaisia draamasarjoja, tällainen uutinen kuulostaa absurdiudessaan melkein käsittämättömältä. Se, että nuoret saavat elämänsä pahiten raiteiltaan pelkästään televisio-ohjelmien katselusta, on hälyttävää.
BBC:n haltuunsa saaman harvinaisen videon mukaan tapahtumassa teinipojille pantiin käsiraudat, kun satoja opiskelijoita seurasi tilannetta ilmeettöminä ulkoilmastadionilla. Tämä kohtaus on kuin dystooppisesta elokuvasta, mutta valitettavasti se on todellisuutta Pohjois-Koreassa.
Tuomiossa viranomaiset nuhtelivat poikia siitä, etteivät he syvästi katuneet “virhettään”. Videolla kuullaan puhujan äänen toteavan, että “mädän nukkehallinnon kulttuuri” on levinnyt teini-ikäisiin, jotka “tuhosivat jo oman tulevaisuutensa”. Tämä retoriikka kuvastaa Pohjois-Korean viranomaisten totaalista halveksuntaa vapaata ajattelua ja kulttuurista monimuotoisuutta kohtaan.
Eteläkorealaisen viihteen kuluttaminen on Pohjois-Koreassa tiukasti kielletty, rangaistukset voivat olla äärimmäisen ankaria, jopa kuolemantuomioon asti. Mutta silti, kuten BBC:n haastattelemat loikkarit kertovat, monelle Pohjois-Korean kansalaiselle eteläkorealainen draama on kuin “huumetta”, joka auttaa unohtamaan ankean todellisuuden.
Pjongjangin hallinto näkee eteläkorealaisen populaariviihteen olevan uhka heidän ideologialleen. Viihdettä leviää maahan pääasiassa Kiinan kautta. Tämänkaltaisten tapausten yleistyessä viranomaiset ovat alkaneet puuttua niihin yhä ankarammin, levittäen varoittavia esimerkkejä kansalaisille.
Tämä tapaus on selkeä esimerkki siitä, kuinka Pohjois-Korea jatkaa oman kansansa alistamista ja mielipiteenvapauden tukahduttamista. Se on järkyttävä muistutus siitä, kuinka onnekkaassa asemassa olemme Suomessa, missä kulttuurinen ilmaisu ja tiedonsaanti eivät ole pelkästään sallittuja, vaan niitä arvostetaan ja pidetään itsestäänselvyyksinä.