Ensimmäisenä eteeni osui rehevä ja vihreä nurmikenttä, jota reunustivat korkeat puut. Astelin eteenpäin ja huomasin heti, että tämä ei ollutkaan mikä tahansa metsä. Puut olivat kuin suoraan satukirjoista, niiden rungot olivat värikkäitä ja lehdet kimaltelivat auringon valossa erilaisissa väreissä. Jatkoin matkaa lumoutuneena ja huokailin ihastuksesta jokaisen askeleen jälkeen.
Keskellä metsää eteeni ilmestyi valtava kivi, joka näytti olevan kuin luotu istumapaikaksi. Pujahdin sen juurelle ja huomasin, että kiven pinnassa oli kaiverrettuna outoja symboleja ja kirjoituksia. Niiden merkityksestä en tosin vielä tiennyt mitään, mutta päätin ottaa kuvan myöhempää tutkiskelua varten.
Jatkaessani matkaa huomasin kauempana puiden lomasta siintävän pienen lammen. Lähestyessäni sitä kuulin vesiputouksen kohinaa ja mahtavan kosken pauhua. Saavuttuani rannalle, olin täysin mykistynyt näkemästäni. Lammen keskellä kohosi suuri kallio, johon vesiputous valui kuin valkoisena hunnuna. Suljin hetkeksi silmäni ja kuuntelin luonnon ääniä ympärilläni. Yksikään luonnonmuseo ei voisi tarjota yhtä hienoa näyttelyä.
Lammen toisella puolella puiden lomasta pilkotti pieni polku, jota seurasin uteliaana. Se vei minut pienelle kukkulalle, josta avautui upea näköala yli koko metsän. Tässä vaiheessa olin jo varma, että tämä satumetsä todellakin ansaitsi nimensä.
Jatkoin matkaa ja pian saavuin pienelle aukealle, jossa kasvoi kauniita kukkia ja marjoja. Kävellessäni kohti aukean keskellä komeilevaa suurta puuta, huomasin että sen rungossa oli oven tapainen aukko. Uteliaana avasin oven ja astuin sisään. Ilmeisesti tämä oli jonkinlainen luola, jota joku oli joskus käyttänyt suojapaikkanaan. Siellä oli vanha kaiverrettu tuoli ja pöytä, sekä kynttilöitä ja muita tarvikkeita. Tajusin, että tämä oli tietäjän luola ja päättelin että tässä luolassa joku todellakin saattoi käydä tekemässä taikoja.
Jatkoin matkaa ja tulin yhteen harvinaisesta näkemästäni. Pian puut ja muut kasvit alkoivat hiljalleen muuttua harmiksi ja puiden lehden varjot hävisivät. Olin astumassa Niittykatajametsään. Tämä oli täynnäkatanjoita, joista monia käytetään luonnonlääkkeinä. Tajusin siitä, että nämä katamogivet olivat paljon häikäiseviä kuin muut puut mitä olin työmatkallani jo nähnyt. Pikkuhiljaa alkoi jo alkaakkaan häimäyttää.
Päätin, että oli aika kääntyä takaisin, sillä en halunnut eksyä tähän satumetsään ikuisiksi ajoiksi. Matkani takaisin oli yhtä taianomaista kuin matkani alku. Näin ja kohtasin vielä monia ihmeellisiä asioita, mutta päässäni pyöri vain ajatus, että tulisin varmasti palaamaan tähän satumetsään uudelleen.
Lopulta palasin mökille ilta-auringon jo lämmittäessä metsän vihreätä maisemaa. Olin täynnä kokemuksia ja muistoja tästä uskomattomasta matkasta halki satumetsän. Istuuduin takapihalle, nautin eväistäni ja ajattelin, että tämä oli parhain päiväni ja se unohtumaton tapahtuma.
Satumetsän salaisuudet ja mysteerit jäivät vielä suureksi osaksi selvittämättä, mutta päätin että tulen ehdottomasti takaisin tutkimaan niitä tarkemmin. Satumetsä ei ollutkaan vain tarinoita ja satuja varten, vaan se oli todellisuutta ja ihmeellinen paikka täynnä kauneutta ja taikuutta. Se oli paikka, johon kaikki voisivat lähteä karkuun arkipäivän kiireitä ja löytää uusia seikkailuja ja unohtumattomia elämyksiä. Satumetsä kutsui minua uudelleen ja minä vastasin sen kutsuun. Lähtisin matkalleni ainakin vielä uudelleenkin ja jättäisin taas hyvästi arjen asioille.