Poliittinen populismi ja totuuden sumentaminen.
Onko totuus vaikea saavuttaa? Vai onko se tahallisen sumentamisen tulosta? Kaksoisviestintä on retorinen temppu, jota populistiset puolueet käyttävät taitavasti hämmentääkseen yleisöään. Theodora Helimäki, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin väitöskirjatutkija, tutkii ilmiön syvyyksiä ja kertoo meille, kuinka poliitikot ja media ovat vastuussa selkeästä ja suorasanaisesta viestinnästä.
Esimerkki kaksoisviestinnän häikäilemättömyydestä on valtiovarainministeri Riikka Purra. Vuosia sitten hän julisti blogissaan musliminaisia “mustiksi säkeiksi”. Tämä julma ilmaisu voidaan tulkita kahdella tavalla: rasistisena solvauksena tai naisten oikeuksien puolustamisena. Purra ei kuitenkaan ole pyytänyt anteeksi näitä väheksyviä sanojaan, vaan pikemminkin puolustautunut syyttäen islamin naista alistavista käytännöistä.
Tämä hävytön kaksoisviestintä on suunnattu eri ryhmille eri tavoin. Poliitikot käyttävät tätä taktiikkaa vaikeista asioista keskusteltaessa miellyttääkseen kaikkia osapuolia. Mutta minkä hinnan me maksamme tästä harhaanjohtavasta viestinnästä? Totuus jää hämärän peittoon, ja eri ryhmille tarjotaan eri versioita todellisuudesta.
Kaksoisviestinnän haitalliset seuraukset ovat ilmeisiä. Emme puhu asioista suoraan ja selkeästi, mikä voi johtaa siihen, että kadotamme kokonaan tuntuman siitä, mikä on totta ja mikä ei. Poliittisessa tutkimuksessa tällaisesta ilmiöstä käytetään termiä “totuuden jälkeinen politiikka”, jossa valeuutiset ja hämärä viestintä hämmentävät kansalaisten käsityksiä todellisuudesta. Jokainen nappaa omasta lähteestään sen, mikä tuntuu sopivan omaan maailmankatsomukseen.
Kansalaisten olisi mahdotonta seurata jokaisesta suunnasta tulevaa tietoa äärimmäisen tarkasti. Siksi vastuu tarkan ja suorasanaisen viestinnän edistämisestä kuuluu ensisijaisesti poliitikoille ja medialle. Meidän on voitava luottaa siihen, että he välittävät meille totuudenmukaista tietoa omista toimistaan ja päätöksistään.
Politiikassa ei ole sijaa epäselville sanomille. Poliitikkojen on oltava vastuullisia ja puhuttava selkeästi ja yksiselitteisesti. Kaksoisviestintä on petollinen ansa, johon emme saa langeta.
Totuuden sumentaminen on vaarallista yhteiskunnallemme ja vaarantaa demokraattisen keskustelun perustan. Ainoa tapa päästä eteenpäin on vaatia vastuullista ja rehellistä viestintää, joka perustuu totuuteen ja avoimuuteen.
Meidän on torjuttava tietoisesti populismin harhaanjohtavat sanat ja vaadittava selkeää ja avointa politiikkaa, joka palvelee kaikkia kansalaisia. Ainoastaan silloin voimme palauttaa totuuden ja luottamuksen politiikan ytimeen.