Ukrainan sodan absurditeetti ei tunne rajojaan – ainakaan Oleg Rybkinin, 45, kohdalla. Volgogradista ponnistava Rybkin värvättiin Venäjän armeijaan vain päiviä Putinin osittaisen liikekannallepanon jälkeen. Matka vei lopulta Zaporizhzhian alueelle, jossa Ukrainan vastahyökkäys teki Rybkinista vakavasti haavoittuneen sotilaan. Tarina voisi olla peräisin antiikin tragediasta, ellei loppuhuipennus olisi niin groteski: korvauksena Rybkinin kärsimyksistä perheelle toimitettiin kaksi ämpärillistä porkkanoita ja sipuleita!
Kuvitelkaa hetki, että olisitte Rybkin. Palvelukseen astuminen on kansalaisvelvollisuus, mutta palveluksen “palkinto” – no, se onkin aivan toista maata. Haavoittumisen jälkeen polvi on mennyttä, kivut ovat kovat ja liikkuminen mahdotonta ilman apuvälineitä. Sitten saapuvat korvaukset: ei rahaa, ei kunnon hoitoa, ei turvattua tulevaisuutta, vain juureksia. Venäjän puolustusministeriö ilmeisesti kuvittelee, että vitamiinit ja kuitu korjaavat sekä ruumiin että sielun haavat.
Tämä ei ole vain Rybkinin tarina. Monet samankaltaiset kohtalot kerääntyvät pöytälaatikoihin ja unohdetaan. Kun venäläisotilas Khizri Kurazov haavoittui keväällä, hänenkin korvauksensa evättiin, sillä vammat eivät “virallisesti” liittyneet taisteluihin. Putinin lupaama kertakorvaus jää monelta haaveeksi, kun ministeriö valikoi, kenen kärsimykset ovat korvauksen arvoisia ja kenen eivät.
Oleg Rybkin ja monet muut ovat saaneet tuta, miten karu voi olla kohtalo sodan jalkoihin jääneenä. Venäjän sotilaiden tarinat paljastavat usein sekä byrokraattisen sydämettömyyden että absurdin todellisuuden, jossa elämän arvoa mitataan ämpärillisillä juureksia. Ehkä tarinan opetus on, että todellinen korvaus ei olekaan porkkanoissa tai sipuleissa, vaan siinä, ettei kenenkään tarvitsisi enää kokea Rybkinin kohtaloa.
