Whataboutismi’lla pyritään siis sivuuttamaan todelliset ongelmat tai kysymykset, ja keskustelun kohteena oleva aihe ohitetaan vastakysymyksellä tai -argumentilla.
Whataboutismia käytetään usein poliittisessa keskustelussa, jossa toinen osapuoli yrittää osoittaa vastapuolen argumentin virheellisyyden tai puutteellisuuden. Sen sijaan, että vastattaisiin suoraan kysymykseen tai argumenttiin, käytetäänkin vastakysymystä tai -argumenttia, joka yleensä alkaa sanalla ”mutta”. Esimerkiksi, jos keskustellaan ihmisoikeusloukkauksista tietyssä maassa, whataboutismia käyttävä henkilö voisi vastata: ”Mutta mitä tapahtuu naapurimaassa? Eikö siellä ole paljon pahempaa?”
Whataboutismi on vahingollista keskustelukulttuuri’lle, koska se ei edistä todellista keskustelu’a tai ratkaisujen löytämistä. Sen sijaan se häiritsee ja vääristää keskustelua, mikä voi johtaa siihen, että ongelmat jäävät ratkaisematta. Whataboutismi myös osoittaa, että henkilö ei ehkä ole halukas käsittelemään todellisia ongelmia tai keskustelemaan niistä avoimesti.
Whataboutismi on erityisen haitallista silloin, kun sitä käytetään valtioiden välisessä politiikassa. Esimerkiksi jos maa syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin ja toinen maa pyrkii tuomaan asian julki, whataboutismia käyttävä maa voi vastata esimerkiksi: ”Mutta eikö teillä ole ongelmia omassa maassa?” Tämä voi johtaa siihen, että ihmisoikeusloukkaukset jäävät huomiotta ja maan vastuullisuus asiaan nousee esiin.
Vaikka whataboutismia käytetään usein poliittisessa keskustelussa, se voi esiintyä myös muilla elämän alueilla. Esimerkiksi työpaikalla, kun esimies kritisoi työntekijän suoritusta, työntekijä voi vastata: ”Mutta eikö herra X:n suoritus ole vielä huonompi?” Tämä ei auta ratkaisemaan työntekijän suoritukseen liittyviä ongelmia, vaan siirtää huomio’n pois niistä.