Olen aina ollut innokas retkeilijä ja luonnon ystävä. Joka kesä pyrin tutkimaan uusia metsäpolkuja ja löytämään piilotettuja aarteita luonnosta. Eräänä kauniina kesäpäivänä päätin lähteä yksinään tutkimaan lähellä sijaitsevaa metsää, joka oli jo pitkään kiehtonut mieltäni. Olin kuullut huhuja alueen salaperäisistä luolista ja vanhoista taruista, jotka kertoivat metsän olevan täynnä mysteerejä.
Astuessani metsän huminaan tunsin heti, että olin saapunut paikkaan, jossa tapahtuisi jotain erityistä. Puut humisivat hiljaa tuulessa ja lintujen laulu täytti ilman elämällä. Kävellessäni pitkin kapeaa polkua tunsin kuinka jännitys alkoi hiipiä selkärankaani pitkin. En ollut koskaan aiemmin tuntenut itseäni yhtä seikkailunhaluiselta ja uteliaalta.
Silmäillessäni ympärilleni näin merkkejä ihmisen jättämistä jäljistä. Vanhat kivijäämät, risukkojen läpi katkeava polku ja palaneet nuotion jäännökset kertoivat tarinaa siitä, että joku oli ennen minua kulkenut samoja polkuja. Sydämeni hakkasi innosta, kun löysin pienen luolan suuren kallion kyljessä. Päätin rohkeasti astua sisään ja ottaa selvää, mitä metsä oli minulle piilottanut.
Luolan hämärässä oli hiljaista ja raikasta ilmaa. Kävellessäni eteenpäin huomasin seinillä olevia piirustuksia ja muita merkkejä siitä, että paikka oli ollut jonkun asuttama joskus kauan sitten. Tunsin oloni seikkailijaksi, joka oli löytänyt aarteen keskeltä metsää. Jatkaessani matkaani syvemmälle luolaan huomasin kuinka tunnelma muuttui yhä salaperäisemmäksi.
Äkkiä kuulin kaukaa ääniä, jotka kuulostivat askelilta. Sydämeni alkoi hakata kovempaa ja päätin piiloutua näkymättömiin, kunnes saisin tietää kuka tai mikä lähestyi minua. Hetken kuluttua näin luolan pimeydessä hämärästi hahmon, joka kulki eteenpäin tutkien ympäristöään. Hahmo oli vanha mies, jolla oli pitkä parta ja ryppyinen iho. Hän kulki eteenpäin rauhallisesti kuin olisi tiennyt tarkalleen minne oli menossa.
Rohkenin astua esiin piilostani ja tervehtiä miestä. Hän kääntyi minuun päin ja hänen silmistään näin syvän viisauden ja ystävällisyyden, joka sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Mies kertoi olevansa metsänvartija, joka oli asunut metsässä jo vuosikymmeniä. Hän kertoi minulle tarinoita paikallisista legendoista ja metsän salaisuuksista, jotka olivat kiehtoneet häntä nuorena.
Vietin metsänvartijan kanssa monta tuntia kuunnellen hänen tarinoitaan ja oppien uusia asioita luonnosta. Hän näytti minulle piilopaikkoja, joita olisin tuskin itse löytänyt ja opasti minua tunnistamaan erilaisia kasveja ja eläimiä. Tunnelma oli maaginen ja unohtumaton. En koskaan unohda sitä päivää, jolloin seikkailin salaperäisessä metsässä metsänvartijan seurassa.
Kun ilta alkoi hämärtää, jätin hyvästit metsänvartijalle ja lähdin takaisin kohti kotia. Kulkiessani tuttuja polkuja takaisin sivistyksen äärelle tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että olin uskaltanut lähteä seikkailuun ja avata mielessäni uusia ovia. Salaperäinen metsäseikkailu oli opettanut minulle paljon itsestäni ja ympärillä olevasta maailmasta. En malta odottaa seuraavaa seikkailua, joka odottaa minua suomalaisen metsän uumenissa.